Juuso Aromaa on heiluttanut lavalla sirppiä ja vasaraa ja kaipaa feminismiä rautateille.
Teksti Niko Peltokangas, kuva Eliisa Alatalo
Kun Vasemmistonaiset myönsi Pro feminismi -palkinnon Juuso Aromaalle, perusteluissa mainittiin hänen ehdotuksensa katuväkivaltaa vastustavasta Jätkämarssista. Vaikka ajatus on jatkoa naisten kohtaamaa väkivaltaa vastustaneelle Lutkamarssille, täytyy kysyä mieheltä itseltään, mitä tekemistä sillä oikein on feminismin kanssa.
»Feminismissä pyritään ratkomaan tasa-arvo-ongelmia. Miehet ovat epäta-arvoisessa asemassa, ja Jätkämarssi tarttuu pääsääntöisesti kännipäissään tapahtuvaan alfaurosmaiseen kukkoiluun. Jengi hyväksyy sen, että viidakon lait hallitsee yhtäkkiä, kun kello lyö kaksitoista.»
Kaikki väkivalta on toki tuomittavaa, mutta ongelmiin voi tarttua niiden sukupuolittuneisuuden kautta. Aromaa kertoo saaneensa kommentteja, ettei väkivalta ole hyväksyttävää ilman hyvää syytä. Valitettavasti riittäväksi syyksi katsotaan usein se, että »katoit mun muijaa».
Oikeistovihreästä punavihreäksi
Politiikkaan Juuso Aromaa heräsi ympäristökysymysten kautta. Lukiolaisen ajatteluun vaikutti myös »patakokoomuslainen» yhteiskuntaopin opettaja, ja nuori mies kuvaileekin olleensa »jonkinlainen oikeistovihreä».
»Armeijan jälkeen varastohommissa tuli tämä punavihreyden punainen puoli ja työntekijöiden oikeudet. Sitä katteli, kun porukkaa tuli vuokrafirmojen kautta, ja ne saattoivat lähteä samana päivänä, kun pomo sanoi, ettei sua enää tarvita.»
Lukiossa syttyi innostus myös teatteriin. Kun itsenäisyyspäivän juhlaan piti tehdä näytelmä itsenäisyydestä, kirjoitti Aromaa työryhmälle tarinan, jossa eri valtiot esitettiin saippuasarjan hahmoina. Itselleen käsikirjoittaja varasi Neuvostoliiton roolin.
»Juhlaan piti olla tulossa arvokkaita sotaveteraaneja, mutta ei tullut, sillä lavalla laulettiin Kansainvälistä ja heiluteltiin sirppiä ja vasaraa.»
Muiden hommien lisääntyessä näytteleminen vähenee, mutta ensi vuonna mies haluaisi yhdistää harrastuksen työhön Juhani Ahon Rautatie-näytelmän kautta. Näytelmä tullaan esittämään Hyvinkään rautatiemuseon pihapiirissä rautateiden 150-vuotisjuhlan kunniaksi.
Feminismiä liikennesuunnitteluun
Helsingin seudun lähiliikenteessä konduktöörinä työskentelevä Aromaa näkee tarvetta feminismille joukkoliikenteen suunnittelussa. Kaksi kolmasosaa käyttäjistä on naisia, mutta liikennepolitiikkaa ei nähdä tasa-arvoasiana. Käyttäjämäärät kasvaisivat ja liikenne muuttuisi ympäristöystävällisemmäksi, jos miehetkin saataisiin joukkoliikenteen piiriin. Hänestä asiaan tarvitaan feministinäkökulmaa.
F-sana tulee palkitun feministin suusta vaivatta. Hänelle se tarkoittaa sukupuolten ja seksuaali-identiteettien eri muotojen tasa-arvoa. Yliopiston väliin jättäneelle duunarille feminismi ei kumpua teorioista vaan käytännön asioista kuten juuri joukkoliikenteestä ja katuväkivallasta.
»Se on työtä, jota tarvitaan jatkuvasti. Tasa-arvoon liittyviä kysymyksiä on aina eivätkä ne ole heti ratkaistavissa. Feminismi ei ole niin kuin sosialidemokraattinen puolue, joka muuttuu turhaksi, kun sosiaalidemokratia saavutetaan.»
Puhelahjat oikeassa käytössä
Juuso Aromaan kanssa Vasemmistonuorissa työskentelevä kuvailee varapuheenjohtajaa »hyvän tyypin ruumiillistumaksi». Puhelahjat, luovuus ja ennakkoluuloton asenne silottavat tietä politiikassa. Kommentoija muistelee erityisesti rehellistä ja positiivista palautetta, jota Juusolta on saanut.
Työkaveri VR:llä puolestaan tuntee punavihreän konduktöörin terävänä heikompien puolustajana. Kaikkia »poliitikkotyyppi» ei tietysti miellytä. »Juuso pistää kärkkäitä vastaheittoja, kun tulee sellaisia arkisia taukohuonekeskusteluja kuin somalipummit tai ’kreikkalaiset kuppaajat’. Syrjäytyneitä ja narkomaaneja dissataan myös paljon. Se, että käyttäytyy hivenen omituisesti tai haisee pahalle, koska ei ole kotia ja ei voi käydä suihkussa, ei vielä riitä syyksi heittää junasta pihalle. Juuso on siis se, joka uskaltaa sanoa ääneen, ettei hyväksy ihmisten luokittelua ’arvokkaisiin’ ja ’arvottomiin’.»
Juuso Aromaa -fakta
– syntynyt Helsingissä 1986
– asuu Hyvinkäällä
– työskentelee VR:llä lähiliikenteen konduktöörinä
– haastatteluhetkellä Vasemmistonuorten varapuheenjohtaja, Hyvinkään seudun vasemmistonuorten pj sekä Etelä-Suomen vasemmistonuorten piiritoimikunnan jäsen
JULKAISTU LIBEROSSA 26.3.2012
Hyvinkään seudun vasemmistonuoret 
Naisia on joukkoliikenteessä enemmän siksi, että naiset ovat paljon miehiä useammin matkalla sellaisiin paikkoihin, joihin joukkoliikenteellä pääsee. Naisten työpaikat nimittäin ovat huomattavasti useammin palveluammatteja, ja palvelut pyritään yleensä sijoittamaan helposti lähestyttäviin paikkoihin. Naiset myös hyödyntävät miehiä useammin vapaa-aikanaan näitä palveluja mennessään esimerkiksi terveyskeskuksiin tai shoppaamaan.
Miehet käyttävät hiukan naisia enemmän aikaa työmatkoihin, työaikaan plus työmatkaan huomattavasti enemmän Feminismin perusperiaatteen tuntien tämä ei ole ongelma heille. Miehille sen sijaan on ongelma, jos nämä aromaat onnistuisivat jotenkin pitämään miehet vielä enemmän poissa kotoa. Onneksi näitä tasa-arvoa vastustavia hupsuja on vähän.
Hyvinkään seudun Vasemmistonuoret laati viime viikolla kannanoton, jossa vaaditaan muunmuassa parempia joukkoliikenneyhteyksiä myös teollisuusalueille, jotta myös autottomilla olisi mahdollisuus päästä tehtaille ja varastoille töihin vaivattomasti. Kyseinen kannanotto löytyy tästä samasta blogista, mutta tässä on vielä linkki: https://hyvanu.wordpress.com/2012/04/21/kannanotto-hyvinkaan-paikallisliikenteen-uudistuttava/
Itse en kuitenkaan usko, että naisten korkeampi osuus joukkoliikenteen käyttäjäkunnassa selittyisi tällä palvelualojen aspektilla. Parhaat joukkoliikenneyhteydet sijaitsevat kuitenkin suurissa kaupunkikeskuksissa, taajamissa ja erityisesti näiden välillä. Miehistäkään suurin osa ei enää työskentele teollisuustöissä, vaan juurikin toimisto- tai palvelualan töissä.
Mielestäni on joukkoliikenteen kehityksen ja ympäristön kannalta ensiarvoisen tärkeää löytää ne keinot, että myös miehet innostuvat joukkoliikenteen käyttäjiksi. Varsinkin kaupunkiseudilla kysymys on tärkeä: infrastruktuuri ei yksinkertaisesti pian enää kestä alati kasvavaa yksityisautoilun määrää.
Hyvin toimivalla joukkoliikenteellä matka-ajat ovat yleensä ruuhka-aikaan lyhempiä, kuin autolla. Esimerkiksi Keravan rautatieasemalta pääsee aamuruuhkan aikaan nopeammin Helsingin keskustaan kuin Töölöstä. Uskallan väittää, että maastamme löytyykin sadoittain miehiä (ja varmasti naisia myös), jotka voisivat hoitaa työmatkansa jopa nopeammin joukkoliikennettä käyttämällä kuin autoilemalla. On otettava myös huomioon se tosiseikka, että esimerkiksi junissa on mahdollista tehdä läppärillä etätöitä, jotka autoilija pystyy hoitamaan vasta kotiin päästyään.
Tietenkin maassamme on laajoja alueita, jossa joukkoliikenteen palvelutaso on niin alhainen, että auton käyttö on käytännössä välttämättömyys. Näistä alueista kuitenkin useat ovat luonteeltaan sellaisia, että kehno palvelutaso johtuu poliittisista päätöksenteosta, eikä asukastiheyteen liittyvistä realiteeteista. Eli jos tahtoa löytyisi, voitaisiin koko maan joukkoliikenteen tasoa parantaa huomattavasti.
Mielenkiintoinen kirjoitus. Minusta on hienoa, että porukka miehiä on marssinut katuväkivaltaa vastaan Lutkamarssin innoittamana. Minusta Juuso Aromaan edustama linja tasa-arvoasioissa (kuten tuo joukkoliikenne-esimerkki) on varmasi toimiva, sillä se huomioi molemmat sukupuolet. Jos tasa-arvoa halutaan edistää, tuollaisten käytännöllisten mallien hakeminen on järkevää. Jos asia esitellään ihmisille sen positiivisia puolia korostaen, voi lopputulos palvella kaikkia.
Ei ole hyvä, jos yhteiskunnassa automaattisesti ajatellaan miesten olevan käytännöllisiä, vahvoja, juroja yms, ja naisten herkkiä, tunteellisia, pitkähiuksisia, yms. Tällöin ”normista poikkeava” mies tai nainen voi jopa ajatella, että onko ihanteeseen istuva mies tai nainen laisinkaan.
Mitä feminismiin tulee, olen sitä mieltä, että feminismin kolmannen aallon yltiöpäinen sukupuolineutraaliuteen pyrkivä malli ei tee oikeutta kummallekkaan sukupuolelle. Ruotsissahan kokeillaan päiväkotia, jossa lapsia ei puhutella tyttöjen tai poiken nimillä, eikä poikia pueta siniseen tai tyttöjä punaiseen. En ole varma yksityiskohdista, mutta jotakuinkin tuolla tavalla homme menee. Sukupuolisuuden häivyttäminen taka-alalle viestii minulle ennemminkin vihamielisyydestä sukupuolta kohtaan, kuin sen aitoa arvostusta. Me tarvitsemme yhteiskunnassamme miehiä ja naisia yhdessä. Parempi sukupuolten aito arvostus kuin pyrkiminen sukupuolettomien yksilöiden massaan. Toki vapaassa maassa saa toimia tuollaisiakin päiväkoteja, jos joku kokee siihen tarvetta.
Meitä on erilaisia miehiä ja naisia, eikä kenenkään ole pakko istua johonkin ylhäältä annettuun muottiin, vaan voimme toteuttaa identiteettiämme haluamallamme tavalla vapaassa maassa.