Pop up -toiminta on vaihtoehto autioituvalle keskustalle

Juuso Aromaa

Kävin torstaina 18.10. katsastamassa Kauppakeskus Willan toisen vaiheen avajaiset puolisoni ja ystäväni kanssa. Keskus on kieltämättä varsin tyylikäs kokonaisuus, mutta muistuttaa liikkeineen kaikkia muita Suomen kauppakeskuksia hämmentävän paljon. Ainoastaan Hyvinkään kaupungin työntekijöiden turkoosit paidat kertoivat, että kuljin rakkaan kotikaupunkini maaperällä.

Fiilis avajaismelskeessä oli varsin epätodellinen, mutta suorastaan haikeaksi se muuttui kun lähdimme kahville Sampotalon Ballerinaan. Kahvila oli jo kiinni ja koko rakennus seisoi hiljaisena ja tyhjillään. Jussintorilla ei näkynyt ketään.

Hyvinkään Vasemmiston suhtautuminen Willaan oli alusta asti kriittinen. Jotkut pitivät vain kolmekymmentä vuotta käytössä olleen kaupungintalon purkamista virheenä, toisia harmitti vanhan virastotalon kohtalo ja kolmannet suhtautuivat kauppakeskukseen valtavana kulutuskulttuurin symbolina ja vauhdittajana.

On hyvä, että kauppakeskusta vastustettiin. Jos hanke olisi toteutettu vailla minkäänlaisia riitasointuja, olisi se ollut merkki Hyvinkään poliittisen kulttuurin totaalisesta rappiosta. Kauppakeskus on kuitenkin nyt valmis ja sen olemassaolon vastustaminen on turhaa. On myös tunnustettava, että Willa tuo Hyvinkäälle paljon hyvää työpaikkojen ja verotulojen muodossa.

Olen kuitenkin huolissani siitä, miten kauppakeskus tulee vaikuttamaan Hyvinkään keskustaan. Emme ole ainoa kaupunki, joka panostaa mittavaan liikerakentamiseen ja kilpailu asiakkaista on kovaa. Pelkäänkin, että kauppakeskusbisnes on kuplautumassa Hämeessä ja Uudellamaalla. Liiketilaa tehdään enemmän kuin mihin asiakasvirtojen ostovoima riittää.

Tässä kehityksessä Hyvinkäällä kärsivät etenkin pienet kivijalkaliikkeet. Vaarana onkin, että esimerkiksi Uudenmaankadun puoleinen keskustamme autioituu tyystin ja tällaista kehitystä on ollut jo nähtävillä. Päättäjiemme onkin pidettävä huoli, ettei näin pääse käymään. Kuolleessa keskustassa rakennusten kunto heikkenee, kulkeminen tuntuu turvattomalta ja yleisilme on ankea.

Ehdotankin, että Hyvinkäällä kaupunki käynnistää kiinteistönomistajien, paikallisten järjestöjen ja lähialueiden ammattikorkeakoulujen kanssa hankkeen, jonka tarkoitus on luoda tilaa joustavalle ja Hyvinkäällä uudenlaiselle yrittäjyydelle ja palvelutarjonnalle pop up -toiminnan muodossa. Pop up -yritykset ovat lyhytaikaisia kauppoja, ravintoloita tai palveluita, joiden elinkaari saattaa vaihdella muutamasta viikosta muutamiin kuukausiin.

Pop up on hyvä tapa nuorille yrittäjille testata konseptejaan ja markkinoida palveluitaan. Toisaalta pop up -toimintaa voivat harrastaa myös erilaiset yhdistykset, jotka tarvitsevat väliaikaista toimitilaa hankkeilleen. Esimerkiksi tilojen puutteesta kärsivät teatteriryhmät vuokraisivat varmasti mielellään tyhjillään seisovaa liiketilaa huoneteatteria varten, kunhan kustannukset pysyvät kohtuullisena.

Jotta yrittäjien ja yhdistysten kynnys osallistua hankkeeseen saadaan tarpeeksi matalaksi, tulee kaupungin tukea siihen osallistuvia toimijoita vuokrakustannuksissa. Pitkällä tähtäimellä tämä tulee edullisemmaksi kuin seisottaa pääkatujen liiketiloja tyhjillään.

Pop up -liikkeet kannattaa sijoittaa lähelle toisiaan asioinnin helpottamiseksi ja elävän, paikallisen kaupunkikulttuurin luomiseksi. Hankkeen ”koelaboratioriona” voi toimia keskustanpuoleinen Uudenmaankatu, Hyvinkäänkatu, osa Rentton kenkätehtaasta ja ehkä myös Siltakatu. Tämä alue jää Willan asiakasvirtojen ulkopuolelle ja yrittäjien vaihtuvuus tuntuu monissa liikepaikoissa olevan jo nyt tiheää. Toisaalta kyseiselle alueelle on jo kehittynyt mielenkiintoista, isojen ketjujen ulkopuolista palvelutarjontaa. Väliaikaiset taidegalleriat, huoneteatteri tai paikallisten käsityöläisten töitä myyvät liikkeet sopisivatkin joukkoon hyvin. Myös Hyvinkään nuorten suosimat baarit ja yökerhot löytyvät näiltä kulmilta.

Päättäjiemme on pidettävä huolta siitä, että keskusta säilyy elinvoimaisena, vaikka vapaan markkinatalouden säännöt eivät näin soisikaan. Luovuutta ja uudenlaisia ajatuksia soveltamalla pystymme tukemaan nuoria pienyrittäjiä ja järjestökenttää, sekä luomaan Hyvinkäälle mielenkiintoisia ja valtavirrasta poikkeavaa palvelutarjontaa.

Juuso Aromaa

Vasemmistonuorten I. Varapuheenjohtaja

Hyvinkää ansaitsee Willanäyttämön

Juuso Aromaa

Tajusin, että 28.10 tulee kuluneeksi tarkalleen neljä vuotta siitä, kun ymmärsin olevani vasemmistolainen. Löysin nimittäin kovalevyni kätköistä 28.10.2008 tallennetun tekstin, joka oli otsikoitu ”Willatehdas kuuluu meille”. Tuossa kiukkuisessa paalutuksessa kauhistelin Kokoomuksen seitsemän paikan vaalivoittoa Hyvinkäällä ja peräänkuulutin nuoren, punavihreän vasemmiston nousua.

Tekstin pääpointti oli kuitenkin puolustaa perinteikästä ja talkootyönä rakennettua Villatehtaalla sijaitsevaa Willanäyttämöä. Jo vuonna 2008 tilan kunto oli huono, eikä vastannut nykyaikaisia paloturvallisuusmääräyksiä. Teatteria pidettinkin pitkään auki ainoastaan pelastuslaitoksen väliaikaisen erikoisluvan turvin. Keväällä 2010 legendaarisen Eero Halmeen visioima ja toteuttama teatteritila ajautuikin sitten esityskieltoon.

Tällä hetkellä Willanäyttämö on erittäin hajanaisella vajaakäytöllä. Tätä kirjoittaessa teatteri Päivölä pitää siellä harjoituksiaan. Kävin 15.10. pistäytymässä Päivölän treeneissä toteamassa paikan kunnon. Lavan sivuverhot on otettu alas ja tekniikkasilta on purettu. Maskeeraustilasta on viety peilit pois ja lavan takana olevaa tilaa käytetään sekalaisena varastona. Alakerran puvustamosta on myyty esiintymisvaatteet ”riihimäkeläisille” yhden euron hintaan. En tarkalleen tiedä, mistä riihimäkeläisten ryhmittymästä on kyse.

Olen ollut enemmän ja vähemmän mukana Hyvinkään teatterikuvioissa vuodesta 2003 lähtien. Liityin 17-vuotiaana mukaan Willan Nuorisoteatteriin, joka toimi Willanäyttämön tiloissa. Teatteri oli aktiivinen ja se toteutti taiteellisesti kunnianhimoisiakin produktioita, jossa oli mukana vuosien varrella kymmeniä, ellei satoja nuoria. Esityksiin riitti haastavista teemoista huolimatta myös yleisöä, vaikka välillä toki jouduimme esittämään lähes tyhjille saleille. Asenne oli kuitenkin aina se, että jos edes yksi katsoja tuli paikalle, vedimme alusta loppuun täysillä.

Willanäyttämön ovien sulkeutuminen koitui kuitenkin Hyvinkään ainoan nuorisoteatterin kohtaloksi. Toiminnan jatkaminen oli mahdotonta tilanteessa, jossa kunnollisia tiloja ei enää ollut ja niinpä Willan Nuorisoteatteri ry. lakkautettiin. Samalla Hyvinkäältä katosi merkittävä, vapaaehtoisvoimin järjestetty nuorison hyvinvointipalvelu ja monet nuoret päätyivät lopettamaan teatteriharrastuksensa.

Hyvinkää ei mielestäni tarvitse ammattilaisuuteen perustuvaa kaupunginteatteria, eikä moiseen tässä taloustilanteessa olisi varaakaan. Sen sijaan hyvinkääläliset harrastajateatteriryhmät tuottavat tärkeää kulttuuripalveluita talkoovoimin ja tekemisen riemusta. Samalla teatteriryhmämme tarjoavat koulutusta ja harrastusmahdollisuuksia omille aktiiveilleen.

Nykyään keskustellaan paljon siitä, että kansalaisyhteiskunta ja järjestöt pitäisi saada mukaan tuottamaan kuntien palveluita. Hyvinkääläisen teatteritarjonnan suhteen pidän tätä lähestymistapaa juuri oikeana. Teatteriryhmät eivät kuitenkaan voi olla tässä työssä kunnolla mukana, jos tilat puuttuvat.

Hyvinkääsaliin on toki saatu tuotettua korkeatasoista teatteria, joka on vetänyt myös väkeä. Tällä hetkellä Hyvinkääsalin konsepti on kuitenkin tarkastelun alla, eikä Päivölän ja kaupungin välistä kumppanuussopimusta saatu tästä syystä aikaiseksi. Toisaalta Hyvinkääsali ei komeudestaan huolimatta sovellu parhaalla mahdollisella tavalla teatteritilaksi, vaan on luonteeltaan enemminkin konserttisali.

Nuorisoteatterin lisäksi siis muutkin teatterit ovat hankalassa tilanteessa. Esimerkiksi Päivölässä ei ole vielä juuri tietoa missä ensi kevään näytökset pidetään. Teatteria on Hyvinkäällä tehty kahvilan pihalla, ravintoloassa ja yökerhossakin. Teatteriporukoissa onkin ollut suurta kekseliäisyyttä, jotta toiminta saataisiin pidettyä käynnissä ongelmista huolimatta.

Tilanne ei kuitenkaan voi jatkua näin loputtomiin. Kunnianhimoinen ja laadukas teatteri vaatii oikeanlaiset puitteet ja vaikka näytelmiä voi ohjata auditorioihin, liikuntasaleihin tai vaikka lastauslaitureille, ei teatterikenttämme voi kehittyä jos kunnollista teatteritilaa ei kaupungistamme löydy. Pelkäänkin, että ennen pitkää kekseliäisyys ja kärsivällisyys ryhmissä loppuu ja toiminta hiipuu.

Ymmärrän, että Willanäyttämön kunnostaminen on aikaa vievä ja kallis projekti. Siksipä se pitääkin aloittaa mahdollisimman pian. Hyvinkään talous on sen verran vakaalla pohjalla, että remonttiraha on mahdollista löytää. Kyse onkin siis jälleen kerran lähinnä poliittisesta tahdosta.

Hyvinkääläiset ansaitsevat korkeatasoisia teatteriesityksiä ja Hyvinkään teatteriryhmät ansaitsevat korkeatasoisen tilan toimintansa ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Siksi onkin kohtuullista, että kulttuurille luodaan tilaa Villatehtaan alueella, kunnostetun, perinteitä kunnioittavan, mutta ajanmukaisen Willateatterin muodossa.

Kirjoittaja on Hyvinkään Vasemmiston kuntavaaliehdokas (4) ja Teatteri Päivölän hallituksen jäsen.

Juuso Aromaa

Vasemmistonuorten I. Varapuheenjohtaja

(Kirjoitus julkaistu aamupostissa)

Keskustan pyöräkaistat olisivat pyöräilykunnan kruunu

Juuso Aromaa

Hyvinkäällä on mukavaa pyöräillä. Laaja, laadukas ja talvisin kohtuullisen hyvin aurattu kevyen liikenteen väyläverkosto kattaa koko kaupungin. Koska Hyvinkää on rakennettu järkevän tiiviisti eikä pitkin peltoja ripotellen, on kaikista kaupunginosista helppoa polkea keskustaan. Hyvinkäällä polkupyörän käyttöosuus sisäisessä liikenteessä onkin korkeampi kuin esimerkiksi Riihimäellä, Nurmijärvellä, Keravalla tai Järvenpäässä. Helsinki ja Tampere jäävät tässä tilastossa kauas taakse. Eipä olekaan ihme, että Hyvinkää valittiin ”Vuoden Pyöräilykunnaksi 2012.”

Keskustan ulkopuolisilla jaetuilla kevyen liikenteen väylillä kävelijät ja pyöräilijät pystyvät liikkumaan kohtuullisen hyvin toistensa joukossa, koska liikennemäärät ovat vähäisempiä. Pyöräilykaupungin haasteet tulevat kuitenkin selvästi esille keskustassa. Kuten joukkoliikenteen ja yksityisautoilunkin tapauksessa, on keskusta palveluineen kevyen liikenteen solmukohta. Vaikka matka muuten sujuu joutuisasti, hankala liikkuminen keskustassa laskee pyöräilyn houkuttelevuutta ja turvallisuutta. Pyöräily on siellä kankeaa, paikoitellen jopa vaarallista.

Monessa kohtaa pyörätie kulkee ainoastaan kadun toisella puolella, joten fillaristit joutuvat turhaan ylittämään tien jos he haluavat noudattaa liikennesääntöjä. Tämä lisää turhaa odottelua ja hidastaa matkantekoa. Hämeenkadulla on pyörätie erotettu jalankulkuväylästä erilaisella pinnoitteella ja katuun maalatulla merkillä. Kuitenkin kadulla kävellään pyöräpuolella ja pyöräillään jalankulkuväylällä. Tämä aiheuttaa turhaa pujottelua ja pahimmillaan vaaratilanteita. Pelkkä katuun maalattu polkupyörän kuva ei tunnu olevan riittävä merkintä pyöräliikenteen erottamiseksi jalankulusta. Toisaalta talvella, kun maa on lumessa, ei näitä merkkejä voi edes nähdä.

Pahin ongelmakohta lienee kuitenkin Uudenmaankadun ja Siltakadun risteys, jossa pyöräväylä kulkee S-Marketin kadunvarsipysäköinnin takaa. Paikka on kurja sekä pyöräilijöille että autoilijoille. Riskinä tällä pätkällä on parkista peruuttavan auton ja polkupyörän yhteentörmäys. Tällä osuudella kaupunkilaiset polkevat suosiolla jalankulkuväylällä, vaikka se tieliikennelain vastaista onkin.

Näin ollen esitän, että Hyvinkään keskustaan rakennetaan pyörätieverkko, jossa pyöräkaista on selkeästi erotettu sekä kävelytiestä että ajoradasta ns. kolmannelle tasolle joko korokkein tai kaitein. Pyöräilijät väistävät suojateillä jalankulkijoita autoilijoiden tapaan ja käyttävät samoja liikennevaloja kuin autot. Vaihtoehtoisesti pyöräkaistoille voi olla vilkkaimmissa risteyksissä käytössä omat liikennevalot.

Esityksessäni muusta liikenteestä erotettu pyöräkaista alkaa Uudenmaankadun ja Salonkadun risteyksestä, ja jatkuu Hämeenkadun ja Koulukadun risteykseen. Myös Kauppalankatu ja Torikatu Suokadun risteykseen asti kuuluu verkostoon, kuin myös Siltakadun ja Uudenmaankadun risteys.

Uskon, että omalle tasolleen erotettu pyöräkaistaverkosto keskustan alueella ei ole kohtuuttoman kallis investointi. Toisaalta hyödyt pyöräilyn edistämisen ja liikenneturvallisuuden kannalta ovat huomattavat. Uudenmaankadun–Hämeenkadun kadunvarsipysäköintiä jouduttaisiin todennäköisesti rajoittamaan ja järjestelemään uudelleen pyöräkaistojen tieltä. Toisaalta autoilijatkin hyötyvät: pyöräilyn houkuttelevuuden lisääntyessä ruuhkat vähenevät ja autoliikenne sujuvoituu.

Esittämäni kaltainen malli on laajalti käytössä mm. Kööpenhaminassa, jossa peräti 37 prosenttia päivittäisistä matkoista tehdään pyöräillen. Jos panostamme Hyvinkäällä keskustan pyöräteihin, voimme tulevaisuudessa päästä samoihin lukuihin. Silloin emme ole enää pelkästään Vuoden Pyöräilykunta 2012, vaan koko Suomen ehdoton ykkönen.

Juuso Aromaa

Vasemmistonuorten I varapuheenjohtaja

Feministi ja kehtaa sanoa

Juuso Aromaa on heiluttanut lavalla sirppiä ja vasaraa ja kaipaa feminismiä rautateille.

Teksti Niko Peltokangas, kuva Eliisa Alatalo

Kun Vasemmistonaiset myönsi Pro feminismi -palkinnon Juuso Aromaalle, perusteluissa mainittiin hänen ehdotuksensa katuväkivaltaa vastustavasta Jätkämarssista. Vaikka ajatus on jatkoa naisten kohtaamaa väkivaltaa vastustaneelle Lutkamarssille, täytyy kysyä mieheltä itseltään, mitä tekemistä sillä oikein on feminismin kanssa.

»Feminismissä pyritään ratkomaan tasa-arvo-ongelmia. Miehet ovat epäta-arvoisessa asemassa, ja Jätkämarssi tarttuu pääsääntöisesti kännipäissään tapahtuvaan alfaurosmaiseen kukkoiluun. Jengi hyväksyy sen, että viidakon lait hallitsee yhtäkkiä, kun kello lyö kaksitoista.»

Kaikki väkivalta on toki tuomittavaa, mutta ongelmiin voi tarttua niiden sukupuolittuneisuuden kautta. Aromaa kertoo saaneensa kommentteja, ettei väkivalta ole hyväksyttävää ilman hyvää syytä. Valitettavasti riittäväksi syyksi katsotaan usein se, että »katoit mun muijaa».

Oikeistovihreästä punavihreäksi

Politiikkaan Juuso Aromaa heräsi ympäristökysymysten kautta. Lukiolaisen ajatteluun vaikutti myös »patakokoomuslainen» yhteiskuntaopin opettaja, ja nuori mies kuvaileekin olleensa »jonkinlainen oikeistovihreä».

»Armeijan jälkeen varastohommissa tuli tämä punavihreyden punainen puoli ja työntekijöiden oikeudet. Sitä katteli, kun porukkaa tuli vuokrafirmojen kautta, ja ne saattoivat lähteä samana päivänä, kun pomo sanoi, ettei sua enää tarvita.»

Lukiossa syttyi innostus myös teatteriin. Kun itsenäisyyspäivän juhlaan piti tehdä näytelmä itsenäisyydestä, kirjoitti Aromaa työryhmälle tarinan, jossa eri valtiot esitettiin saippuasarjan hahmoina. Itselleen käsikirjoittaja varasi Neuvostoliiton roolin.

»Juhlaan piti olla tulossa arvokkaita sotaveteraaneja, mutta ei tullut, sillä lavalla laulettiin Kansainvälistä ja heiluteltiin sirppiä ja vasaraa.»

Muiden hommien lisääntyessä näytteleminen vähenee, mutta ensi vuonna mies haluaisi yhdistää harrastuksen työhön Juhani Ahon Rautatie-näytelmän kautta. Näytelmä tullaan esittämään Hyvinkään rautatiemuseon pihapiirissä rautateiden 150-vuotisjuhlan kunniaksi.

Feminismiä liikennesuunnitteluun

Helsingin seudun lähiliikenteessä konduktöörinä työskentelevä Aromaa näkee tarvetta feminismille joukkoliikenteen suunnittelussa. Kaksi kolmasosaa käyttäjistä on naisia, mutta liikennepolitiikkaa ei nähdä tasa-arvoasiana. Käyttäjämäärät kasvaisivat ja liikenne muuttuisi ympäristöystävällisemmäksi, jos miehetkin saataisiin joukkoliikenteen piiriin. Hänestä asiaan tarvitaan feministinäkökulmaa.

F-sana tulee palkitun feministin suusta vaivatta. Hänelle se tarkoittaa sukupuolten ja seksuaali-identiteettien eri muotojen tasa-arvoa. Yliopiston väliin jättäneelle duunarille feminismi ei kumpua teorioista vaan käytännön asioista kuten juuri joukkoliikenteestä ja katuväkivallasta.

»Se on työtä, jota tarvitaan jatkuvasti. Tasa-arvoon liittyviä kysymyksiä on aina eivätkä ne ole heti ratkaistavissa. Feminismi ei ole niin kuin sosialidemokraattinen puolue, joka muuttuu turhaksi, kun sosiaalidemokratia saavutetaan.»

Puhelahjat oikeassa käytössä

Juuso Aromaan kanssa Vasemmistonuorissa työskentelevä kuvailee varapuheenjohtajaa »hyvän tyypin ruumiillistumaksi». Puhelahjat, luovuus ja ennakkoluuloton asenne silottavat tietä politiikassa. Kommentoija muistelee erityisesti rehellistä ja positiivista palautetta, jota Juusolta on saanut.

Työkaveri VR:llä puolestaan tuntee punavihreän konduktöörin terävänä heikompien puolustajana. Kaikkia »poliitikkotyyppi» ei tietysti miellytä. »Juuso pistää kärkkäitä vastaheittoja, kun tulee sellaisia arkisia taukohuonekeskusteluja kuin somalipummit tai ’kreikkalaiset kuppaajat’. Syrjäytyneitä ja narkomaaneja dissataan myös paljon. Se, että käyttäytyy hivenen omituisesti tai haisee pahalle, koska ei ole kotia ja ei voi käydä suihkussa, ei vielä riitä syyksi heittää junasta pihalle. Juuso on siis se, joka uskaltaa sanoa ääneen, ettei hyväksy ihmisten luokittelua ’arvokkaisiin’ ja ’arvottomiin’.»

Juuso Aromaa -fakta

– syntynyt Helsingissä 1986

– asuu Hyvinkäällä

– työskentelee VR:llä lähiliikenteen konduktöörinä

– haastatteluhetkellä Vasemmistonuorten varapuheenjohtaja, Hyvinkään seudun vasemmistonuorten pj sekä Etelä-Suomen vasemmistonuorten piiritoimikunnan jäsen

JULKAISTU LIBEROSSA 26.3.2012