Olen tekemässä korkeakoulun valokuvaus-linjan ennakkotehtäviä. Otin aiheekseni käsitellä suomalaista yhteiskuntaa ja sitä mistä se muodostuu. Suuntasin siis Riihimäelle kauppakeskus Atomiin kuvaamaan jokapäiväistä maisemaamme hallitsevia elementtejä: kauppakeskusta, parkkipaikkoja, ostoskärryjä, halleja ja käytäviä, jotka palvelevat kuluttamisen ja ajanvieton tarpeita.
Kauppakeskukset, joita on markkinoitu koko kansan julkisina ”olohuoneina” ovat yksityistä tilaa. Yksityiset poliisit, eli vartijat voivat tarvittaessa poistaa tilasta häiriköivät ihmiset, eli kerjäävät, julistavat, kodittomat – ja minun tapauksessani valokuvaajat. Vastaavaa en ole tähän asti kohdannut missään muualla, jossa olen liikkunut kamerani kanssa. Koetettuani keskustella suhteellisen asiallisesti sain vartijalta toistuvat vastaukset: ”Ovessa on tarra, jossa kielletään valokuvaus. Se on korkeammalla tasolla päätetty. Valokuvaajat poistuvat itse, tai tullaan poistamaan.” Mitään selitystä sääntöön ei ollut. Eipä hän varmasti olisi osannut selitystä antaakaan, hänhän oli vain siellä töissä, vallan vahtikoira.
Mitä valokuvauskiellolla suojellaan? Mitä uhkaavaa valokuvaamisessa on? Kuka hyötyy siitä, ettei kauppaliikkeitä saa kuvata? Onko kyseinen sääntö olemassa vain sen takia, että kaupoille on annettu valta päättää siitä? Yksityinen ihminen ei saa kuvata, vaikka valvontakamerat kuvaavat lakkaamatta kaikkia niiden valvovan silmän alta kulkevia. Tätä ei pidetä ristiriitaisena tai eettisesti arveluttavana.
Kauppa on ulottanut vaikutusvaltansa kaikkialle yhteiskuntaan ja kulttuuriin, mutta vastavuoroisesti se ei suostu tunnustamaan niitä täysimääräisesti. Se koettaa uskotella meille olevansa moderni Foorum, jossa ihmiset kohtaavat toisensa – mutta vain kuluttamisen merkeissä. Kauppa yrittää sulkea itsensä muiden elämänalueiden ulkopuolelle, asettua vain kuluttamisen tarpeisiin. Se kieltää osuutensa yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, taiteentekemiseen ja kulutuskulttuurin ulkopuolella olevaan maailmaan.
Yhdysvalloissa, vapauden kotimaassa, tätä nykään on äärimmäisen vaikeaa kuvata missään, koska yrityksille on annettu oikeus kieltää se. Kukapa ei oikeuttaan käytä. Kaupat voivat tietysti vedota siihen, että asiallisesti kysymällä voi kuvauslupa hellitä. Se ei kuitenkaan riitä vastaukseksi, tässä on kysymys suuremmistakin asioista; periaatteesta ja yksilön oikeuksista. Onko kauppa jo valtio valtiossa? Missä kulkee yksityisen ja julkisen tilan raja?
Sameli Muurimäki
*******
Journalistiliiton ohjeistus (=lain suomennos) julkisella paikalla kuvaamisesta:
Hyvinkään seudun vasemmistonuoret 