Henri Turkia
City-lehti julkaisi viime numerossaan (kesäkuu 2012) jutun Intti 2.0¹. Jutussa käydään läpi parannusehdotuksia siitä, miten nykyisestä varusmiespalveluksesta tehtäisiin houkuttelevampi. Sinänsä ihan hyviäkin pointteja sisältävässä jutussa käydään kuitenkin läpi vain varusmiespalvelusta. Laadin tässä vastineen siitä, mitä siviilipalveluksesta pitäisi muuttaa, jotta siitä tulisi suositumpi ja tasavertaisempi vaihtoehto varusmiespalvelukselle.
1. Kutsunnat puolueettomaksi tapahtumaksi.
Kutsunnat ovat puolustusvoimien järjestämä pakollinen tilaisuus kaikille kutsuntaikäisille nuorille. Jokainen kutsunnoissa ollut tietää, että siviilipalvelusta ei siellä käsitellä tasavertaisena vaihtoehtona. Joko siitä mainitaan parilla sanalla, tai sitten sitä käsittelevä dia skipataan kokonaan pois puolustusvoimien powerpoint-esityksestä.
Kutsunnat pitäisi järjestää niin, että järjestäjä olisi puolueeton taho (kunta, kaupunki) ja sinne kutsuttaisiin puhumaan edustaja puolustusvoimista ja edustaja aseistakieltäytyjäliitosta. Molemmat saisivat samanverran aikaa puhua omasta asiastaan ja nuorilla olisi näin tasavertaiset tiedot molemmista palvelusvaihtoehdoista. Aseistakieltäytyjäliiton edustaja ottaisi luonnollisesti myös totaalikieltäytymisen esiin vaihtoehtona.
2. Siviilipalveluksen kestoa lyhennettävä
Ikuisuuskysymys. Keskiverto asepalvelus on noin 8,25 kk pitkä, keskiverto siviilipalvelus kestää tasan 12 kk. Yleensä palveluksen kestoon liittyvissä asioista otetaan esille se, että sivarit pääsevät aina kotiin nukkumaan.Alkuperäisessä City-lehden Intti 2.0 -artikkelissa vaadittiin sitä, että varusmiehetkin pääsevät kotiin nukkumaan. Lisäksi pitää ottaa huomioon, että siviilipalvelusta suorittavat eivät suorita palvelustaan omalla paikkakunnallaan.
Suoritin itse oman siviilipalvelukseni toisessa kaupungissa, josta matkustaminen jokapäivä kotiin olisi vaatinut yli 100 euron hintaista kuukausikorttia junaan. Päivärahoilla tällaisia ei mielellään juurikaan kustannella, joten vaihtoehto oli ottaa asuntolasta paikka vastaan, kun palveluspaikkani sitä tarjosi. Kollegani tuli suorittamaan siviilipalvelusta samaan paikkaan monen sadan kilometrin päästä, joten eipä hänelläkään oikein ollut mahdollisuus joka yö mennä kotiin työpäivän jälkeen.
Varusmiespalvelusta ollaan piakkoin todennäköisesti lyhentämässä parilla viikolla, saa nähdä miten siviilipalveluksen kesto määritellään sitten. Lähihistoriassa siviilipalvelusajan lyhentäminen ei ole ollut mikään kovin helppo prosessi.
3. Siviilipalveluspaikaksi sallittava useammat erilaiset työpaikat
Nykyisessä siviilipalveluksessa on iso ongelma se, miten kaikille sivareille saataisiin palveluspaikat. Siviilipalveluksen käy kokoajan suurempi osa jengiä, eikä palveluspaikkoja synny samaan tasaiseen tahtiin. Lapinjärven legioona työllistää kokoajan enemmän siviilipalvelusmiehiä erilaisilla askareilla Lapinjärven siviilipalveluskeskuksessa.
Mitä asialle sitten voitaisiin tehdä? Mitä jos vaikka ammattikoulusta juuri valmistunut levyseppähitsaaja päättää lähteä sivariin ja tuskastuu siihen, ettei sivaripaikkoja vaan löydy? Samaan aikaan jossakin tehtaassa tai telakalla pohditaan, että mistä saataisiin seuraava harjoittelija työharjoitteluun. Unelmatilanteessa levyseppähitsaaja saisi suorittaa siviilipalveluksensa tehtaassa ja saisi siitä vielä jonkinlaista korvausta ja ennen kaikkea tärkeää työkokemusta omasta ammatistaan.
Valmistuin itse kauppaoppilaitoksesta 2009 datanomiksi ja sain oikean lottovoiton sivaripaikan suhteen, kun pääsin suorittamaan sitä IT-tukihenkilönä. Sain vuoden arvokasta työkokemusta omalta alalta.
(En kannata ilmaisen tai alipalkatun työvoiman käyttöä, sitähän siviilipalveluskin on. Mutta tässä tapauksessa, jossa pyritään askel askeelta parantamaan nykyistä systeemiä näen perusteluna ehdottaa tällaista parannusta siviilipalvelukseen.)
4. Siviilipalvelukseen sopivia työpaikkoja on informoitava siviilipalveluksesta paremmin
Nykyisenkin siviilipalveluksen suorittamiseen sopivia paikkoja on edelleen monta sellaista, joissa sivareita ei ole. Suureksi osaksi tämä johtuu varmasti siitä, että siviilipalveluksen byrokratia on monelle varmasti erittäin epäselvä. Paljonko on päivärahat, kuka ne maksaa, miten ne maksetaan, kuka maksaa asunnon, täytyykö tarjota asuntoa ja aamupalaa vai riittääkö aamupala ja päivärahat, mutta mites ruokarahat?
Nämä taas ovat jo sellaisia kysymyksiä, ettei monissa organisaatioissa välttämättä riitä aika ja energia niiden selvittämiseen. Siksi valtion pitäisikin laatia tietoiskuja näille paikoille siitä, mitä sivarin palkkaaminen ja ylläpitäminen maksaa.
Saksassa siviilipalveluksen suoritti aikoinaan selvästi suurempi osa kuin varusmiespalveluksen. Sillä pidettiin huoli siitä, että esimerkiksi terveyspalvelut pyörivät hyvin. En tiedä miten tilanne nykyjään toimii, koska aikaisemmin terveyspalvelut olivat täysin riippuvaisia siviilipalveluksen suorittajista Saksassa. Tämäkään ei ole oikea tie, mutta totuus lienee kultainen keskitie Suomen ja Saksan välissä. Saksa tosin lopetti yleisen asevelvollisuuden jo muutama vuosi sitten.
5. Siviilipalveluksesta tasavertainen vaihtoehto jo alakoulusta saakka
Stereotyyppisessä maailmassa opettajat puhuvat nuorille pojille jo pikkupiltistä saakka, kuinka joku päivä elämään tulee koulut ja velvollisuudet. Armeijakin varmasti mainitaan näissä yhteyksissä. Mutta onko kukaan kuullut, että ala-asteikäiselle nuorelle pojalle puhuttaisiin siitä, kuinka hän tulee joskus käymään siviilipalveluksen?
Armeija ja sen käyminen on edelleen juurtunut yhteiskuntaamme erittäin vahvasti. Tästä pitäisi päästä eroon ja heti alusta saakka puhua nuorille pojille siitä, kuinka on vaihtoehtoja miten velvollisuutensa voi suorittaa.
Samalla tavalla kun mennään jo yläasteelle ja luetaan siellä sotahistoriasta, otetaan siellä esiin sotasankareiden yhteydessä myös ne, jotka osoittivat toisenlaista rohkeutta kieltäytyessään aseista. Tuskin opetussuunnitelmissakaan pyritään siihen, että kaikki nuoret miehet ihailisivat Simo Häyhän kaltaisia miehiä. Monet varmasti arvostavat myös aivan uudella tavalla esimerkiksi Arndt Pekurista kuulleessaan miehen tapahtumista sota-aikana.
6. Siviilipalvelusmiehille samat edut kuin varusmiehille
”Happy hour 22-02! opis.eläk.varusm.” tuollaisiin teksteihin törmää usein. Kerran törmäsin eräässä baarissa isoon valotauluun jossa luki, että varusmiehille olut 3 euroa. Kävin siviilipalveluskortin kanssa kysymässä, saisiko tällä myös alennusta oluesta. Pitkän jahkailun jälkeen myyjä suostui, tosin todettuaan, että sääli minua ja antaa alennuksen silti. Otin yhteyttä aikoinaan aseistakieltäyjäliittoon asian takia, jotka puolestaan ottivat yhteyttä tuohon kuppilaan. Eivät olleet valmiita lisäämään tauluun myös sivarialennusta ja kampanja loppui.
Oma tapaukseni on tosin pelkkä jäävuoren huippu. Luet lehteä, katsot televisiota tai selaat internetiä. Alennuslippujen kohdalla mainitaan todella harvoin niiden koskevan myös siviilipalvelusmiehiä. Joku voi jopa olettaa, ettei alennus koske ollenkaan sivareita. Näinhän asia ei tietenkään ole, vaan samat edut kuuluvat sekä sivareille ja varusmiehille.
Tiedän tosin myös jopa pari tapausta, jossa alennusta on saanut pelkästään sivarikortilla. Mutta eipä tämäkään oikein ole. Tasa-arvoinen kohtelu näissä sekä siviilipalvelus- että varusmiehille olisi ihanteellinen tilanne.
¹ http://www.city.fi/artikkeli/Intti+2.0/4869/
Henri Turkia
Puheenjohtaja
Hyvinkään seudun Vasemmistonuoret
Hyvinkään seudun vasemmistonuoret 