Vasemmiston presidenttiehdokas, Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki saapui Hyvinkään Pääkirjastolle reilu viikko ennen vaalipäivää. Arhinmäen puheenaiheina olivat mm. eriarvoistumisen lisääntyminen ja luokkayhteiskunta. Hänen kanssaan keskusteli Keravan kaupunginvaltuutettu Pia Lohikoski. Kirjaston luentosali oli reunojaan myöten täynnä, arviolta paikalle saapui 80-90 kuulijaa. Lisäksi Hyvinkään seudun Vasemmistonuoret striimasivat tämän tilaisuuden Bambuserin kautta, tavoittaen parhaimmillaan 85 seuraajaa ja yhteensä 162. Alla olevasta linkistä on tilaisuus kokonaisuudessaan katsottavana:
Hyvinkään seudun Vasemmistonuoret järjestivät ”Hauska-illan” 21.1., joka alkoi Hyvinkään Biljardisalilta. Olimme varanneet kahdeksi tunniksi käyttöön kolme biljardipöytää, joissa pelattiin aktiivisesti koko ajan. Osallistujia biljardisalilla oli yli kymmenen, myös uusia aktiiveja saapui paikalle!
Siirryimme Järjestötalolle viettämään saunailtaa, jonne saapui 15 henkilöä syömään ja nauttimaan virvokkeita.
Hyvinkän seudun Vasemmistonuoret osallistuivat monipäisenä presidenttiehdokas Paavo Arhinmäen vaalibileisiin keskiviikkona 11.1.2012 LeBonk-ravintolassa, Helsingissä.
Illan aikana esiintymässä olivat Kuningasidea feat. Asa & Aulikki Oksanen, Vuokko Hovatta, Paleface, Marjo Leinonen ja Left Hooks dj-kollektiivi.
Hyvinkään seudun Vasemmistonuorten aktiiveja haastateltiin myös Kansan Uutisiin.
Täällä kuvia tapahtumasta ja alhaalla vielä video Palefacen ”Saapuu Elokuun Yö”-kappaleen livetaltiointi.
Ilta oli onnistunut ja paikalle saapui _keskiviikkona_ yli 600 Paavon tukijaa!
Sanotaan yleensä, että voittajat kirjoittavat historian. Sotahistoriassa ainakin näin on yleensä menetelty. En väitä etteikö sotahistoriassa olisi monia unohdettuja sankareita, mutta haluan itse kapinoida hänen puolestaan, kuka omiin valintoihini on vaikuttanut paljon.
Arndt Pekurinen oli vauhdittamassa hyvin pitkälti sitä, että aikoinaan asetettiin laki siviilipalveluksesta. Tunnetaan myös nimellä Lex Pekurinen. Olkootkin niin, että tämä nykyisen lain edeltäjä oli voimassa vain rauhan aikana ja sitä oltiin masinoitu aikaisemminkin useista eri lähteistä eteenpäin.
Pekurisen taistelu oli kuitenkin se, joka laittoi lopulta niin paljoa öljyä koneiston rattaisiin, että asiat alkoivat rullata. Vaikka Pekurinen menehtyikin sodassa omien laukauksiin, on häntä silti hyvä syy pitää voittajana oman henkilökohtaisen taistelunsa ansioista. Taistelun, joka siirsi aikoinaan Suomen siviilipalvelusasioissa sivistyneen maailman kanssa lähes samoihin mittareihin.
Ruotsissa ja Tanskassa oli tätä aikaisemmin ollut jo mahdollisuus valita siviilipalvelus vaihtoehtona. Nykyjäänhän Ruotsissa mennään täysin vapaaehtoisella linjalla asepalveluksen suhteen, ja Tanskassa voi valita neljän asepalvelus tai kuuden kuukauden siviilipalveluksen väliltä. Tanskassa jommankumman palveluksista suorittaa noin 30% ikäluokista.
Koulussa jaksamme historiantunneilla muistella marsalkka Mannerheimin urotekoja, nerokkaita taktiikoita ja häikäilemättömiä otteita. Miksipä emme niitä muistelisi, muistelemme myös Simo Häyhän uskomatonta tarkkuutta. Arvioista riippuen Häyhä teloitti kolmen kuukauden aikana noin 200-500 puna-armeijan sotilasta.
Yleisessä opetuksessa harvemmin puhutaan siitä, mitä Pekurisen taistelu toi, ja kuinka se käytännössä vaikuttaa jokaisen suomalaisen asevelvollisen mahdollisuuksiin. Nykyjään se 10% ikäluokasta valitsee Pekurisen tien ja siviilipalveluksen. Pekurisen tie viittaa tässä enemmän nimenomaan siviilipalvelukseen, olihan Arndt itse aikoinaan vaatinut nimenomaan sitä, että saisi suorittaa velvollisuutensa täysin irti aselaitoksesta olevassa paikassa. Käytännössä kun tämä ei käynyt niin Pekurisen palvelus alkoikin muistuttaa enemmän jatkettua totaalipalvelusta. Pekurinen nimittäin istui kuitenkin aikuisikänään useita vuosia vankilassa näitä rangaistuksia.
Ilahduttavaa on kuitenkin se, että on ilmeisesti ainakin muutamia historianopettajia sekä -laitoksia, joissa aseistakieltäytyjien sotahistoria kuulunee opetukseen ainakin sen maininnan verran. Siinä missä mainitaan tärkeitä ihmisiä sodan ympärillä, mainitaan myös Pekurisen nimi.
Pelottaisiko asiassa se, että jos Pekuriselle rakennetaan edes pientä sankaritarinaa julkisessa opetuksessa, niin ajaisiko se enemmän ihmisiä siviilipalveluksen pariin? Ehkä. Onhan siviilipalvelus osassa kutsunnoissakin yhdellä Powerpoint-esityksen kalvolla, jonka jotkut esittelijät skippaavat sanomatta asiasta sanaakaan sen enempää.
Mutta miksi juuri Pekurinen? Vertailuna käytän vuodelta 2004 Yleisradiolla järjestettyä Suuret suomalaiset äänestystä. Äänestyksessä kärkisijan sai marsalkka Mannerheim ja jalkaväen kenraali Adolf Ehrnrooth sijoittui sijalle neljä. Arndt Pekurinen sijoittui sijalle 54, mutta kaksikymmentä sijaa alempana löytyy vasta suuri sotasankari Simo Häyhä. Olkootkin niin, että Aseistakieltäytäliitto hieman kannusti jäseniään äänestämään Pekurista tässä kilpailussa. On silti hieno saavutus yltää sijalle 54.
Tämän äänestyksen jälkeen Pekurisesta alkoi tulla hieman enemmän tunnetumpi henkilö. Populaarikulttuurissa rap-artisti Asa on tehnyt kappaleen Ruokaa, ei aseita, jossa lauletaan Arndt Pekurisesta. Kappaleessa lauletaan mm.
A Pekurinen elät ikuisesti, aatteen puolest tapettiin kylmäverisesti
me tarvitaan ruokaa, ei aseita, tarvitaan ruokaa, ei aseita
Pekurinen teloitettiin Vienan korvessa noin 70 vuotta sitten. Pekurisen teloitti korpraali Asikainen, joka oli kolmas mies, jota tehtävään pyydettiin. Hän suostui tehtävään empien, mutta teki sen kuitenkin. Sotilaat, jotka Pekurista tällöin vartioivat olivat nimittäin ystävystyneet tässä ajassa hänen kanssaan. Hekin epätoivoisesti halusivat saada Pekurisen rintamalle, ettei tätä tarvitsisi teloittaa.
Pekurinen elää onneksi kuitenkin nykyjään populaari-, sekä alakulttuureissa. Tulevaisuudessa toivottavasti myös meidän historiankirjoilla ja yleisessä käsityksessä siitä, millaista sotasankaruuskin saattoi olla kolikon kääntöpuolella.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Arndt_Pekurinen Wikipedian lisäksi Erno Paasilinna on myösk kirjoittanut kirjan nimeltä rohkeus joka kertoo Arndt Pekurisen elämästä sekä rauhanliiton synnystä Suomessa.
Asan kappale ruokaa, ei aseita. Asa käytti vielä tuolloin taitelijanimenään Avainta.
Hyvinkään seudun vasemmistonuoret 