Vihreä vallankumous
Se oli eräs vihamielisesti hohkaava päivä Hyvinkään harjulla, kun löysin itseni kantamassa kanisteri toisensa perään vettä viljelyksillemme. Joutomaan laidassa nököttäville laareille. Siemenet olivat juuri nousseet maasta, mutta taimen alut olivat, kauniisti sanottuna hentoisia, totuudenmukaisemmin onnettomia. Purjo näytti keskenkasvuiselta ruohosipulilta. Yksi laari oli kokonaan tyhjillään, lanttu ei ollut noussut. Joku oli nyysinyt kastelukannun, jättänyt pantiksi tyhjiä kaljapulloja. Ei pelkkää keppiä, porkkanaa oli sentään runsaasti. Niin paljon, että siitä piti harventaa heti puolet pois. Olimme käyttäneet tietämättömyyttämme koko pussi yhteen puolitoista metriä kertaa metriseen laariin…
Lupaavalta kuulostava aloitus sikseen, annetaan kaupunkiviljelystemme yli-hortonomin Kaisa Malisen puhua siitä miten kaikki alkoi: hänen ja Suvi Hakulisen innosta tuoda radanvarren synnytyslähiöön uudenlainen, yhteisöllinen ja ekologinen harrastusmuoto.
”Viime vuodenvaiheessa olin kuulemassa eräässä tilaisuudessa Dodo ry:n tekemästä kaupunkiviljely-projektista Pasilan ratapihalla. Dodon tyyppi sai kaiken kuulostamaan hyvin helpolta ja yksinkertaiselta. Mielenkiintoni heräsi: voiko se olla mahdollista, että kuka tahansa viherpeukalo keskellä kämmentä kykenee kasvattamaan oman ruokansa? Itselläni ei ole niin minkäänlaista maanviljelytaustaa, eikä meillä muillakaan ole. Samoihin aikoihin liityin uudestaan Vasemmistonuoriin, joten oli olemassa porukka jolla lähteä kokeilemaan. Hakulisen Suvi innostui ja hän lähti toiseksi organisaattoriksi, ”päähortonomiksi”.
Tuumasta toimeen
”Mietimme, missä olisi otollisin viljelypaikka, millaiset laarit rakentaisimme kasveja varten ja mitä halutaan kasvattaa. Hangon ratapiha (nykyisin ryteikköinen jätteiden jättömaa) valikoitui lopulta parhaaksi vaihtoehdoksi viljelmille, ollen vai muutaman askeleen päässä keskustasta. Lisäksi se, että se täysin vailla mitään järkevää käyttöä, rohkaisi valintaan. Kasvien kastelupulma ratkaistiin sopimalla läheisen Kierrätyskeskuksen kanssa vesihuollosta. Lupia ei ole pyydetty VR:ltä (eli Ratahallintokeskukselta) laarien pystyttämiseen missään vaiheessa. Ajatus oli alusta lähtien toimia ”sissinä”, ilman byrokratiaa ja lupajärjestelyjä. Jos jollakulla on valittamista joutomaan hyötykäytöstä, täytyy olla aika pikkusieluinen tapaus.
Suunnitteluvaiheen jälkeen seurasi luonnollisesti siementen tilaamista, jotka saimme postissa. Tilasimme ne, hieman yllättävää kyllä, netistä – se oli helpointa. Meitä ei kiinnostanut lähteä kiertelemään, ja saimme eksoottisempiakin siemeniä, kuten mangoldia. Hankimme punajuurta, porkkanaa, kurkkua, pensastomaattia, papua, purjoa, basilikaa ja lanttua.
Alun perin oli puhe, että rakennetaan laarit siirtovaloista. Haimme, tällä kertaa luvan kanssa, lavoja Ekspertin purkutyömaalta. Lavakaulukset tulivat kuvioihin, kun Juhani Kouhia (Hyvinkää Vasemmiston pj) tarjoutui hankkimaan niitä työpaikaltaan Koneelta. Nekin tulivat aivan ilmaiseksi.
Projektirahaa on budjetoitu projektille 450 euroa, josta isoin menoerä oli multa ja sen kuljetus kuorma-autolla paikan päälle (vähän myöhemmin alueelle tulikin ensimmäistä kertaa portti – vuosikymmenien rakennusjätteen loppusijoitukselle tuli loppu, samoin seuraavalla mullan tuomiselle…). Lavakaulusten ohella saimme myös mullan edullisesti suhteilla, kun Hyvinkään järjestötalolle oltiin sitä hankkimassa joka tapauksessa uusiin kukkapenkkeihin.”
Kaisa ja Suvi kasvattivat keväänmittaan mm. tomaattien ja kurkkujen taimet parvekkeillaan, josta ne istutettiin laareihin kesäkuussa. Jatkuva helle verotti luonnollisesti satoa (lanttuihin sen enempään palaamatta…), mutta lopputulosta ei voi kiistää: saimme täysin ummikkoina kaupunkilaisnuorina aikaan konkreettista tulosta. Sadonkorjuujuhla, eli kekri, tullaan viettämään syyskuussa, jolloin työmme hedelmät… syödään, viimeiseen naattiin saakka.
Kokemukset, mokat ja tuleva
”Kasteleminen olisi pitänyt organisoida paremmin. Kierrätyskeskuksesta saatiin kantovesi, hienoisen matkan lisäksi järjestelyn varjopuoli olivat paikan aukioloajat, kello viiden jälkeen eikä viikonloppuisin saanut enää vettä. Vesipiste olisi ollut kätevä. Kalenterien kanssa olisi pitänyt istua alas ja suunnitella kunnolla kasteluvuorot. Pahimpana aikana kasveja piti kastella oikeastaan päivittäin.
Käytimme liian paljon siemeniä suhteessa laarien kokoon, mutta itse systeeminä ne ovat erinomaiset. Kolme lavan korkuisina niihin ei tarvitse kyykistellä, saamme käyttää omaa multaa (eli emme ole pakotettuja viljelemään konkreettisesti sitä maata jossa viljelykset ovat) eivätkä rikkaruohot levittäydy samalla tavalla kasvien joukkoon kuin tavallisessa kasvimaaviljelyssä.
Ilkivalta on ollut, mutta yllättävää kyllä se ei ole kohdistunut kasveihin. Mitään ei ole varastettu tai nyhdetty. Sen sijaan kastelukannu ja työkaluja, sekä melkein käyttämätön kanankakka säkki vietiin. Ilmeisesti suurempaan tarpeeseen. Ympäristöstä näkyy, että siellä on kyllä käynyt ihmisiä. (Porkkanalaarin on kirjoitettu osuvasti ”WEED”.)
Paikallislehdessä olemme saaneet näkyvyyttä, heidän tehtyään jutun projektissa. Hyvinkään taiteilijaseura tarjosikin sen jälkeen meille taidegalleriansa tontilta ensi kesäksi viljelypaikkaa paremmalla vesihuollolla. Asia on harkinnassa. Tämän kesän kokemukset ovat luoneet hyvän pohjan, ensi kesälle voisimme tavoitella laajempaa projektia, johon myös kaupunki ja kaupunkilaiset ottaisivat osaa. Teemme pioneerityötä uudenlaisen kaupunkikulttuurin puolesta.”
teksti Sameli Muurimäki
Hyvinkään seudun vasemmistonuoret 