Ajattele ennen kuin otat asennon

Henri Turkia

Osallistuimme Hyvinkäällä 31.10. – 1.11.2012 kutsuntakampanjaan Hyvinkään seudun Vasemmistonuorten kanssa. Kutsuntakampanja on Aseistakieltäytyjäliiton ensimmäistä kertaa jo 60-luvulla toteuttama tempaus, jossa kerrotaan siviilipalveluksesta ja totaalikieltäytymisestä vaihtoehtona. Tempaus toteutettiin aamuisin klo 8.15-9.00 välillä Hyvinkään kirkon edessä, jossa ojensimme nuorille miehille flaijereita.

Olin ensimmäistä kertaa mukana kampanjassa, joten oli jännä nähdä kuinka nuoret ja erityisesti puolustusvoimat suhtautuvat tempaukseen. Ensimmäisenä aamuna olimme kahdestaan toveri Ella Kämäräisen kanssa liikenteessä, murrettuamme jään ensimmäisen flaijerin suhteen alkoi niitä mennä paljonkin. Kukaan ei kieltäytynyt ottamasta vastaan. Tämän lisäksi hämmästys oli suuri, kun armeijan kantahenkilökuntaan kuuluva (en osaa näin sivarina sanoa kaverin sotilasarvosta) henkilö tuli paikalle ja huusi kutsuntoihin tuleville pojille, että tulkaa näiden kahden kaverin kautta, heillä on materiaalia myös siviilipalveluksesta, joka ei ole puolustusvoimien alainen. Tämä armeijan kantahenkilökuntaan kuuluva kaveri oli mielissään siitä, että meillä oli täällä edustusta toisestakin leiristä. Mies kyseli myös pääsisimmekö mahdollisesti tulevina viikkoina jakamaan flaijereita myös pienemmille naapurikunnille. Siihen valitettavasti resurssimme eivät oikein riitä, mutta täällä ainakin olemme esillä, totesin hänelle.

Toisena päivänä tuli jo hieman kieltäytymisiäkin, mutta vastapainoksi lappuja myös jonotettiin. Olin yksin liikkeellä, joten en ihan kaikille venynyt flaijeria ojentamaan. Saldo oli kuitenkin erittäin hyvä. Arvioisin flaijereita menneen noin 100-200 kappaletta. Positiivista palautetta tuli myös nuorilta miehiltä siitä, että joku on tiedottamassa muistakin vaihtoehdoista. Heidän mukaansa on ollut hieman hankala löytää tietoa esim. sivarista, joka tuntuu edelleenkin olevan hieman piiloteltu ja vaiettu vaihtoehto, vaikka lain mukaan se on täysin tasavertainen vaihtoehto varusmiespalvelukselle.

Kutsuntakampanja jatkuu edelleen ja suosittelen kaikkia asiasta kiinnostuneita osallistumaan siihen, jos on mahdollisuus. Materiaalit voi tilata Aseistakieltäytyjäliitolta ja homma kestää sen 30-45 minuuttia parina aamuna. Kannattaa myös vihjata asiasta paikallislehdistölle. Meidän toiminnastamme tehtiin juttu Aamupostiin ja se herättikin jälkeenpäin hieman keskustelua yleisönosastonpalstalla. Touhua pidettiin epäisänmaallisena ja ehdotettiinpa tekstissä jopa äänestysoikeuden ja luottamustehtävien saamisen kieltämistä aseistakieltäytyjiltä!

Toiminta on siis edelleen tietyissä piireissä hieman tulenarkaa. Mutta osallistumalla kampanjaan voit avata hieman ihmisten silmiä aiheeseen liittyen!

Lisätietoa kutsuntakampanjasta: http://akl-web.fi/kampanjat/kutsuntakampanja2012

Henri Turkia

Puheenjohtaja

Hyvinkään seudun Vasemmistonuoret

Muilutuksista miehisyyden myytteihin – Henri Turkia

Kirjoitus on julkaistu 27.12.2011 Hyvanun aktiivin, Henri Turkian Uuden Suomen blogissa.
 

Sanotaan yleensä, että voittajat kirjoittavat historian. Sotahistoriassa ainakin näin on yleensä menetelty. En väitä etteikö sotahistoriassa olisi monia unohdettuja sankareita, mutta haluan itse kapinoida hänen puolestaan, kuka omiin valintoihini on vaikuttanut paljon.

Arndt Pekurinen oli vauhdittamassa hyvin pitkälti sitä, että aikoinaan asetettiin laki siviilipalveluksesta. Tunnetaan myös nimellä Lex Pekurinen. Olkootkin niin, että tämä nykyisen lain edeltäjä oli voimassa vain rauhan aikana ja sitä oltiin masinoitu aikaisemminkin useista eri lähteistä eteenpäin.

Pekurisen taistelu oli kuitenkin se, joka laittoi lopulta niin paljoa öljyä koneiston rattaisiin, että asiat alkoivat rullata. Vaikka Pekurinen menehtyikin sodassa omien laukauksiin, on häntä silti hyvä syy pitää voittajana oman henkilökohtaisen taistelunsa ansioista. Taistelun, joka siirsi aikoinaan Suomen siviilipalvelusasioissa sivistyneen maailman kanssa lähes samoihin mittareihin.

Ruotsissa ja Tanskassa oli tätä aikaisemmin ollut jo mahdollisuus valita siviilipalvelus vaihtoehtona. Nykyjäänhän Ruotsissa mennään täysin vapaaehtoisella linjalla asepalveluksen suhteen, ja Tanskassa voi valita neljän asepalvelus tai kuuden kuukauden siviilipalveluksen väliltä. Tanskassa jommankumman palveluksista suorittaa noin 30% ikäluokista.

Koulussa jaksamme historiantunneilla muistella marsalkka Mannerheimin urotekoja, nerokkaita taktiikoita ja häikäilemättömiä otteita. Miksipä emme niitä muistelisi, muistelemme myös Simo Häyhän uskomatonta tarkkuutta. Arvioista riippuen Häyhä teloitti kolmen kuukauden aikana noin 200-500 puna-armeijan sotilasta.

Yleisessä opetuksessa harvemmin puhutaan siitä, mitä Pekurisen taistelu toi, ja kuinka se käytännössä vaikuttaa jokaisen suomalaisen asevelvollisen mahdollisuuksiin. Nykyjään se 10% ikäluokasta valitsee Pekurisen tien ja siviilipalveluksen. Pekurisen tie viittaa tässä enemmän nimenomaan siviilipalvelukseen, olihan Arndt itse aikoinaan vaatinut nimenomaan sitä, että saisi suorittaa velvollisuutensa täysin irti aselaitoksesta olevassa paikassa. Käytännössä kun tämä ei käynyt niin Pekurisen palvelus alkoikin muistuttaa enemmän jatkettua totaalipalvelusta. Pekurinen nimittäin istui kuitenkin aikuisikänään useita vuosia vankilassa näitä rangaistuksia.

Ilahduttavaa on kuitenkin se, että on ilmeisesti ainakin muutamia historianopettajia sekä -laitoksia, joissa aseistakieltäytyjien sotahistoria kuulunee opetukseen ainakin sen maininnan verran. Siinä missä mainitaan tärkeitä ihmisiä sodan ympärillä, mainitaan myös Pekurisen nimi.

Pelottaisiko asiassa se, että jos Pekuriselle rakennetaan edes pientä sankaritarinaa julkisessa opetuksessa, niin ajaisiko se enemmän ihmisiä siviilipalveluksen pariin? Ehkä. Onhan siviilipalvelus osassa kutsunnoissakin yhdellä Powerpoint-esityksen kalvolla, jonka jotkut esittelijät skippaavat sanomatta asiasta sanaakaan sen enempää.

Mutta miksi juuri Pekurinen? Vertailuna käytän vuodelta 2004 Yleisradiolla järjestettyä Suuret suomalaiset äänestystä. Äänestyksessä kärkisijan sai marsalkka Mannerheim ja jalkaväen kenraali Adolf Ehrnrooth sijoittui sijalle neljä. Arndt Pekurinen sijoittui sijalle 54, mutta kaksikymmentä sijaa alempana löytyy vasta suuri sotasankari Simo Häyhä. Olkootkin niin, että Aseistakieltäytäliitto hieman kannusti jäseniään äänestämään Pekurista tässä kilpailussa. On silti hieno saavutus yltää sijalle 54.

Tämän äänestyksen jälkeen Pekurisesta alkoi tulla hieman enemmän tunnetumpi henkilö. Populaarikulttuurissa rap-artisti Asa on tehnyt kappaleen Ruokaa, ei aseita, jossa lauletaan Arndt Pekurisesta. Kappaleessa lauletaan mm.

A Pekurinen elät ikuisesti, aatteen puolest tapettiin kylmäverisesti

me tarvitaan ruokaa, ei aseita, tarvitaan ruokaa, ei aseita

Pekurinen teloitettiin Vienan korvessa noin 70 vuotta sitten. Pekurisen teloitti korpraali Asikainen, joka oli kolmas mies, jota tehtävään pyydettiin. Hän suostui tehtävään empien, mutta teki sen kuitenkin. Sotilaat, jotka Pekurista tällöin vartioivat olivat nimittäin ystävystyneet tässä ajassa hänen kanssaan. Hekin epätoivoisesti halusivat saada Pekurisen rintamalle, ettei tätä tarvitsisi teloittaa.

Pekurinen elää onneksi kuitenkin nykyjään populaari-, sekä alakulttuureissa. Tulevaisuudessa toivottavasti myös meidän historiankirjoilla ja yleisessä käsityksessä siitä, millaista sotasankaruuskin saattoi olla kolikon kääntöpuolella.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Arndt_Pekurinen Wikipedian lisäksi Erno Paasilinna on myösk kirjoittanut kirjan nimeltä rohkeus joka kertoo Arndt Pekurisen elämästä sekä rauhanliiton synnystä Suomessa.

 

Asan kappale ruokaa, ei aseita. Asa käytti vielä tuolloin taitelijanimenään Avainta.