Ajattele ennen kuin otat asennon

Henri Turkia

Osallistuimme Hyvinkäällä 31.10. – 1.11.2012 kutsuntakampanjaan Hyvinkään seudun Vasemmistonuorten kanssa. Kutsuntakampanja on Aseistakieltäytyjäliiton ensimmäistä kertaa jo 60-luvulla toteuttama tempaus, jossa kerrotaan siviilipalveluksesta ja totaalikieltäytymisestä vaihtoehtona. Tempaus toteutettiin aamuisin klo 8.15-9.00 välillä Hyvinkään kirkon edessä, jossa ojensimme nuorille miehille flaijereita.

Olin ensimmäistä kertaa mukana kampanjassa, joten oli jännä nähdä kuinka nuoret ja erityisesti puolustusvoimat suhtautuvat tempaukseen. Ensimmäisenä aamuna olimme kahdestaan toveri Ella Kämäräisen kanssa liikenteessä, murrettuamme jään ensimmäisen flaijerin suhteen alkoi niitä mennä paljonkin. Kukaan ei kieltäytynyt ottamasta vastaan. Tämän lisäksi hämmästys oli suuri, kun armeijan kantahenkilökuntaan kuuluva (en osaa näin sivarina sanoa kaverin sotilasarvosta) henkilö tuli paikalle ja huusi kutsuntoihin tuleville pojille, että tulkaa näiden kahden kaverin kautta, heillä on materiaalia myös siviilipalveluksesta, joka ei ole puolustusvoimien alainen. Tämä armeijan kantahenkilökuntaan kuuluva kaveri oli mielissään siitä, että meillä oli täällä edustusta toisestakin leiristä. Mies kyseli myös pääsisimmekö mahdollisesti tulevina viikkoina jakamaan flaijereita myös pienemmille naapurikunnille. Siihen valitettavasti resurssimme eivät oikein riitä, mutta täällä ainakin olemme esillä, totesin hänelle.

Toisena päivänä tuli jo hieman kieltäytymisiäkin, mutta vastapainoksi lappuja myös jonotettiin. Olin yksin liikkeellä, joten en ihan kaikille venynyt flaijeria ojentamaan. Saldo oli kuitenkin erittäin hyvä. Arvioisin flaijereita menneen noin 100-200 kappaletta. Positiivista palautetta tuli myös nuorilta miehiltä siitä, että joku on tiedottamassa muistakin vaihtoehdoista. Heidän mukaansa on ollut hieman hankala löytää tietoa esim. sivarista, joka tuntuu edelleenkin olevan hieman piiloteltu ja vaiettu vaihtoehto, vaikka lain mukaan se on täysin tasavertainen vaihtoehto varusmiespalvelukselle.

Kutsuntakampanja jatkuu edelleen ja suosittelen kaikkia asiasta kiinnostuneita osallistumaan siihen, jos on mahdollisuus. Materiaalit voi tilata Aseistakieltäytyjäliitolta ja homma kestää sen 30-45 minuuttia parina aamuna. Kannattaa myös vihjata asiasta paikallislehdistölle. Meidän toiminnastamme tehtiin juttu Aamupostiin ja se herättikin jälkeenpäin hieman keskustelua yleisönosastonpalstalla. Touhua pidettiin epäisänmaallisena ja ehdotettiinpa tekstissä jopa äänestysoikeuden ja luottamustehtävien saamisen kieltämistä aseistakieltäytyjiltä!

Toiminta on siis edelleen tietyissä piireissä hieman tulenarkaa. Mutta osallistumalla kampanjaan voit avata hieman ihmisten silmiä aiheeseen liittyen!

Lisätietoa kutsuntakampanjasta: http://akl-web.fi/kampanjat/kutsuntakampanja2012

Henri Turkia

Puheenjohtaja

Hyvinkään seudun Vasemmistonuoret

Sivari 2.0

Henri Turkia

City-lehti julkaisi viime numerossaan (kesäkuu 2012) jutun Intti 2.0¹. Jutussa käydään läpi parannusehdotuksia siitä, miten nykyisestä varusmiespalveluksesta tehtäisiin houkuttelevampi. Sinänsä ihan hyviäkin pointteja sisältävässä jutussa käydään kuitenkin läpi vain varusmiespalvelusta. Laadin tässä vastineen siitä, mitä siviilipalveluksesta pitäisi muuttaa, jotta siitä tulisi suositumpi ja tasavertaisempi vaihtoehto varusmiespalvelukselle.

1. Kutsunnat puolueettomaksi tapahtumaksi.

Kutsunnat ovat puolustusvoimien järjestämä pakollinen tilaisuus kaikille kutsuntaikäisille nuorille. Jokainen kutsunnoissa ollut tietää, että siviilipalvelusta ei siellä käsitellä tasavertaisena vaihtoehtona. Joko siitä mainitaan parilla sanalla, tai sitten sitä käsittelevä dia skipataan kokonaan pois puolustusvoimien powerpoint-esityksestä.

Kutsunnat pitäisi järjestää niin, että järjestäjä olisi puolueeton taho (kunta, kaupunki) ja sinne kutsuttaisiin puhumaan edustaja puolustusvoimista ja edustaja aseistakieltäytyjäliitosta. Molemmat saisivat samanverran aikaa puhua omasta asiastaan ja nuorilla olisi näin tasavertaiset tiedot molemmista palvelusvaihtoehdoista. Aseistakieltäytyjäliiton edustaja ottaisi luonnollisesti myös totaalikieltäytymisen esiin vaihtoehtona.

2. Siviilipalveluksen kestoa lyhennettävä

Ikuisuuskysymys. Keskiverto asepalvelus on noin 8,25 kk pitkä, keskiverto siviilipalvelus kestää tasan 12 kk. Yleensä palveluksen kestoon liittyvissä asioista otetaan esille se, että sivarit pääsevät aina kotiin nukkumaan.Alkuperäisessä City-lehden Intti 2.0 -artikkelissa vaadittiin sitä, että varusmiehetkin pääsevät kotiin nukkumaan. Lisäksi pitää ottaa huomioon, että siviilipalvelusta suorittavat eivät suorita palvelustaan omalla paikkakunnallaan.

Suoritin itse oman siviilipalvelukseni toisessa kaupungissa, josta matkustaminen jokapäivä kotiin olisi vaatinut yli 100 euron hintaista kuukausikorttia junaan. Päivärahoilla tällaisia ei mielellään juurikaan kustannella, joten vaihtoehto oli ottaa asuntolasta paikka vastaan, kun palveluspaikkani sitä tarjosi. Kollegani tuli suorittamaan siviilipalvelusta samaan paikkaan monen sadan kilometrin päästä, joten eipä hänelläkään oikein ollut mahdollisuus joka yö mennä kotiin työpäivän jälkeen.

Varusmiespalvelusta ollaan piakkoin todennäköisesti lyhentämässä parilla viikolla, saa nähdä miten siviilipalveluksen kesto määritellään sitten. Lähihistoriassa siviilipalvelusajan lyhentäminen ei ole ollut mikään kovin helppo prosessi.

3. Siviilipalveluspaikaksi sallittava useammat erilaiset työpaikat

Nykyisessä siviilipalveluksessa on iso ongelma se, miten kaikille sivareille saataisiin palveluspaikat. Siviilipalveluksen käy kokoajan suurempi osa jengiä, eikä palveluspaikkoja synny samaan tasaiseen tahtiin. Lapinjärven legioona työllistää kokoajan enemmän siviilipalvelusmiehiä erilaisilla askareilla Lapinjärven siviilipalveluskeskuksessa.

Mitä asialle sitten voitaisiin tehdä? Mitä jos vaikka ammattikoulusta juuri valmistunut levyseppähitsaaja päättää lähteä sivariin ja tuskastuu siihen, ettei sivaripaikkoja vaan löydy? Samaan aikaan jossakin tehtaassa tai telakalla pohditaan, että mistä saataisiin seuraava harjoittelija työharjoitteluun. Unelmatilanteessa levyseppähitsaaja saisi suorittaa siviilipalveluksensa tehtaassa ja saisi siitä vielä jonkinlaista korvausta ja ennen kaikkea tärkeää työkokemusta omasta ammatistaan.

Valmistuin itse kauppaoppilaitoksesta 2009 datanomiksi ja sain oikean lottovoiton sivaripaikan suhteen, kun pääsin suorittamaan sitä IT-tukihenkilönä. Sain vuoden arvokasta työkokemusta omalta alalta.

(En kannata ilmaisen tai alipalkatun työvoiman käyttöä, sitähän siviilipalveluskin on. Mutta tässä tapauksessa, jossa pyritään askel askeelta parantamaan nykyistä systeemiä näen perusteluna ehdottaa tällaista parannusta siviilipalvelukseen.)

4. Siviilipalvelukseen sopivia työpaikkoja on informoitava siviilipalveluksesta paremmin

Nykyisenkin siviilipalveluksen suorittamiseen sopivia paikkoja on edelleen monta sellaista, joissa sivareita ei ole. Suureksi osaksi tämä johtuu varmasti siitä, että siviilipalveluksen byrokratia on monelle varmasti erittäin epäselvä. Paljonko on päivärahat, kuka ne maksaa, miten ne maksetaan, kuka maksaa asunnon, täytyykö tarjota asuntoa ja aamupalaa vai riittääkö aamupala ja päivärahat, mutta mites ruokarahat?

Nämä taas ovat jo sellaisia kysymyksiä, ettei monissa organisaatioissa välttämättä riitä aika ja energia niiden selvittämiseen. Siksi valtion pitäisikin laatia tietoiskuja näille paikoille siitä, mitä sivarin palkkaaminen ja ylläpitäminen maksaa.

Saksassa siviilipalveluksen suoritti aikoinaan selvästi suurempi osa kuin varusmiespalveluksen. Sillä pidettiin huoli siitä, että esimerkiksi terveyspalvelut pyörivät hyvin. En tiedä miten tilanne nykyjään toimii, koska aikaisemmin terveyspalvelut olivat täysin riippuvaisia siviilipalveluksen suorittajista Saksassa. Tämäkään ei ole oikea tie, mutta totuus lienee kultainen keskitie Suomen ja Saksan välissä. Saksa tosin lopetti yleisen asevelvollisuuden jo muutama vuosi sitten.

5. Siviilipalveluksesta tasavertainen vaihtoehto jo alakoulusta saakka

Stereotyyppisessä maailmassa opettajat puhuvat nuorille pojille jo pikkupiltistä saakka, kuinka joku päivä elämään tulee koulut ja velvollisuudet. Armeijakin varmasti mainitaan näissä yhteyksissä. Mutta onko kukaan kuullut, että ala-asteikäiselle nuorelle pojalle puhuttaisiin siitä, kuinka hän tulee joskus käymään siviilipalveluksen?

Armeija ja sen käyminen on edelleen juurtunut yhteiskuntaamme erittäin vahvasti. Tästä pitäisi päästä eroon ja heti alusta saakka puhua nuorille pojille siitä, kuinka on vaihtoehtoja miten velvollisuutensa voi suorittaa. 

Samalla tavalla kun mennään jo yläasteelle ja luetaan siellä sotahistoriasta, otetaan siellä esiin sotasankareiden yhteydessä myös ne, jotka osoittivat toisenlaista rohkeutta kieltäytyessään aseista. Tuskin opetussuunnitelmissakaan pyritään siihen, että kaikki nuoret miehet ihailisivat Simo Häyhän kaltaisia miehiä. Monet varmasti arvostavat myös aivan uudella tavalla esimerkiksi Arndt Pekurista kuulleessaan miehen tapahtumista sota-aikana.

6. Siviilipalvelusmiehille samat edut kuin varusmiehille

”Happy hour 22-02! opis.eläk.varusm.” tuollaisiin teksteihin törmää usein. Kerran törmäsin eräässä baarissa isoon valotauluun jossa luki, että varusmiehille olut 3 euroa. Kävin siviilipalveluskortin kanssa kysymässä, saisiko tällä myös alennusta oluesta. Pitkän jahkailun jälkeen myyjä suostui, tosin todettuaan, että sääli minua ja antaa alennuksen silti. Otin yhteyttä aikoinaan aseistakieltäyjäliittoon asian takia, jotka puolestaan ottivat yhteyttä tuohon kuppilaan. Eivät olleet valmiita lisäämään tauluun myös sivarialennusta ja kampanja loppui.

Oma tapaukseni on tosin pelkkä jäävuoren huippu. Luet lehteä, katsot televisiota tai selaat internetiä. Alennuslippujen kohdalla mainitaan todella harvoin niiden koskevan myös siviilipalvelusmiehiä. Joku voi jopa olettaa, ettei alennus koske ollenkaan sivareita. Näinhän asia ei tietenkään ole, vaan samat edut kuuluvat sekä sivareille ja varusmiehille.

Tiedän tosin myös jopa pari tapausta, jossa alennusta on saanut pelkästään sivarikortilla. Mutta eipä tämäkään oikein ole. Tasa-arvoinen kohtelu näissä sekä siviilipalvelus- että varusmiehille olisi ihanteellinen tilanne.

 
¹ http://www.city.fi/artikkeli/Intti+2.0/4869/

Henri Turkia

Puheenjohtaja

Hyvinkään seudun Vasemmistonuoret

Muilutuksista miehisyyden myytteihin – Henri Turkia

Kirjoitus on julkaistu 27.12.2011 Hyvanun aktiivin, Henri Turkian Uuden Suomen blogissa.
 

Sanotaan yleensä, että voittajat kirjoittavat historian. Sotahistoriassa ainakin näin on yleensä menetelty. En väitä etteikö sotahistoriassa olisi monia unohdettuja sankareita, mutta haluan itse kapinoida hänen puolestaan, kuka omiin valintoihini on vaikuttanut paljon.

Arndt Pekurinen oli vauhdittamassa hyvin pitkälti sitä, että aikoinaan asetettiin laki siviilipalveluksesta. Tunnetaan myös nimellä Lex Pekurinen. Olkootkin niin, että tämä nykyisen lain edeltäjä oli voimassa vain rauhan aikana ja sitä oltiin masinoitu aikaisemminkin useista eri lähteistä eteenpäin.

Pekurisen taistelu oli kuitenkin se, joka laittoi lopulta niin paljoa öljyä koneiston rattaisiin, että asiat alkoivat rullata. Vaikka Pekurinen menehtyikin sodassa omien laukauksiin, on häntä silti hyvä syy pitää voittajana oman henkilökohtaisen taistelunsa ansioista. Taistelun, joka siirsi aikoinaan Suomen siviilipalvelusasioissa sivistyneen maailman kanssa lähes samoihin mittareihin.

Ruotsissa ja Tanskassa oli tätä aikaisemmin ollut jo mahdollisuus valita siviilipalvelus vaihtoehtona. Nykyjäänhän Ruotsissa mennään täysin vapaaehtoisella linjalla asepalveluksen suhteen, ja Tanskassa voi valita neljän asepalvelus tai kuuden kuukauden siviilipalveluksen väliltä. Tanskassa jommankumman palveluksista suorittaa noin 30% ikäluokista.

Koulussa jaksamme historiantunneilla muistella marsalkka Mannerheimin urotekoja, nerokkaita taktiikoita ja häikäilemättömiä otteita. Miksipä emme niitä muistelisi, muistelemme myös Simo Häyhän uskomatonta tarkkuutta. Arvioista riippuen Häyhä teloitti kolmen kuukauden aikana noin 200-500 puna-armeijan sotilasta.

Yleisessä opetuksessa harvemmin puhutaan siitä, mitä Pekurisen taistelu toi, ja kuinka se käytännössä vaikuttaa jokaisen suomalaisen asevelvollisen mahdollisuuksiin. Nykyjään se 10% ikäluokasta valitsee Pekurisen tien ja siviilipalveluksen. Pekurisen tie viittaa tässä enemmän nimenomaan siviilipalvelukseen, olihan Arndt itse aikoinaan vaatinut nimenomaan sitä, että saisi suorittaa velvollisuutensa täysin irti aselaitoksesta olevassa paikassa. Käytännössä kun tämä ei käynyt niin Pekurisen palvelus alkoikin muistuttaa enemmän jatkettua totaalipalvelusta. Pekurinen nimittäin istui kuitenkin aikuisikänään useita vuosia vankilassa näitä rangaistuksia.

Ilahduttavaa on kuitenkin se, että on ilmeisesti ainakin muutamia historianopettajia sekä -laitoksia, joissa aseistakieltäytyjien sotahistoria kuulunee opetukseen ainakin sen maininnan verran. Siinä missä mainitaan tärkeitä ihmisiä sodan ympärillä, mainitaan myös Pekurisen nimi.

Pelottaisiko asiassa se, että jos Pekuriselle rakennetaan edes pientä sankaritarinaa julkisessa opetuksessa, niin ajaisiko se enemmän ihmisiä siviilipalveluksen pariin? Ehkä. Onhan siviilipalvelus osassa kutsunnoissakin yhdellä Powerpoint-esityksen kalvolla, jonka jotkut esittelijät skippaavat sanomatta asiasta sanaakaan sen enempää.

Mutta miksi juuri Pekurinen? Vertailuna käytän vuodelta 2004 Yleisradiolla järjestettyä Suuret suomalaiset äänestystä. Äänestyksessä kärkisijan sai marsalkka Mannerheim ja jalkaväen kenraali Adolf Ehrnrooth sijoittui sijalle neljä. Arndt Pekurinen sijoittui sijalle 54, mutta kaksikymmentä sijaa alempana löytyy vasta suuri sotasankari Simo Häyhä. Olkootkin niin, että Aseistakieltäytäliitto hieman kannusti jäseniään äänestämään Pekurista tässä kilpailussa. On silti hieno saavutus yltää sijalle 54.

Tämän äänestyksen jälkeen Pekurisesta alkoi tulla hieman enemmän tunnetumpi henkilö. Populaarikulttuurissa rap-artisti Asa on tehnyt kappaleen Ruokaa, ei aseita, jossa lauletaan Arndt Pekurisesta. Kappaleessa lauletaan mm.

A Pekurinen elät ikuisesti, aatteen puolest tapettiin kylmäverisesti

me tarvitaan ruokaa, ei aseita, tarvitaan ruokaa, ei aseita

Pekurinen teloitettiin Vienan korvessa noin 70 vuotta sitten. Pekurisen teloitti korpraali Asikainen, joka oli kolmas mies, jota tehtävään pyydettiin. Hän suostui tehtävään empien, mutta teki sen kuitenkin. Sotilaat, jotka Pekurista tällöin vartioivat olivat nimittäin ystävystyneet tässä ajassa hänen kanssaan. Hekin epätoivoisesti halusivat saada Pekurisen rintamalle, ettei tätä tarvitsisi teloittaa.

Pekurinen elää onneksi kuitenkin nykyjään populaari-, sekä alakulttuureissa. Tulevaisuudessa toivottavasti myös meidän historiankirjoilla ja yleisessä käsityksessä siitä, millaista sotasankaruuskin saattoi olla kolikon kääntöpuolella.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Arndt_Pekurinen Wikipedian lisäksi Erno Paasilinna on myösk kirjoittanut kirjan nimeltä rohkeus joka kertoo Arndt Pekurisen elämästä sekä rauhanliiton synnystä Suomessa.

 

Asan kappale ruokaa, ei aseita. Asa käytti vielä tuolloin taitelijanimenään Avainta.