Hyvinkään seudun Vasemmistonuoret järjestivät ”Hauska-illan” 21.1., joka alkoi Hyvinkään Biljardisalilta. Olimme varanneet kahdeksi tunniksi käyttöön kolme biljardipöytää, joissa pelattiin aktiivisesti koko ajan. Osallistujia biljardisalilla oli yli kymmenen, myös uusia aktiiveja saapui paikalle!
Siirryimme Järjestötalolle viettämään saunailtaa, jonne saapui 15 henkilöä syömään ja nauttimaan virvokkeita.
Hyvinkän seudun Vasemmistonuoret osallistuivat monipäisenä presidenttiehdokas Paavo Arhinmäen vaalibileisiin keskiviikkona 11.1.2012 LeBonk-ravintolassa, Helsingissä.
Illan aikana esiintymässä olivat Kuningasidea feat. Asa & Aulikki Oksanen, Vuokko Hovatta, Paleface, Marjo Leinonen ja Left Hooks dj-kollektiivi.
Hyvinkään seudun Vasemmistonuorten aktiiveja haastateltiin myös Kansan Uutisiin.
Täällä kuvia tapahtumasta ja alhaalla vielä video Palefacen ”Saapuu Elokuun Yö”-kappaleen livetaltiointi.
Ilta oli onnistunut ja paikalle saapui _keskiviikkona_ yli 600 Paavon tukijaa!
Kirjoitus on julkaistu 27.12.2011 Hyvanun aktiivin, Henri Turkian Uuden Suomen blogissa.
Sanotaan yleensä, että voittajat kirjoittavat historian. Sotahistoriassa ainakin näin on yleensä menetelty. En väitä etteikö sotahistoriassa olisi monia unohdettuja sankareita, mutta haluan itse kapinoida hänen puolestaan, kuka omiin valintoihini on vaikuttanut paljon.
Arndt Pekurinen oli vauhdittamassa hyvin pitkälti sitä, että aikoinaan asetettiin laki siviilipalveluksesta. Tunnetaan myös nimellä Lex Pekurinen. Olkootkin niin, että tämä nykyisen lain edeltäjä oli voimassa vain rauhan aikana ja sitä oltiin masinoitu aikaisemminkin useista eri lähteistä eteenpäin.
Pekurisen taistelu oli kuitenkin se, joka laittoi lopulta niin paljoa öljyä koneiston rattaisiin, että asiat alkoivat rullata. Vaikka Pekurinen menehtyikin sodassa omien laukauksiin, on häntä silti hyvä syy pitää voittajana oman henkilökohtaisen taistelunsa ansioista. Taistelun, joka siirsi aikoinaan Suomen siviilipalvelusasioissa sivistyneen maailman kanssa lähes samoihin mittareihin.
Ruotsissa ja Tanskassa oli tätä aikaisemmin ollut jo mahdollisuus valita siviilipalvelus vaihtoehtona. Nykyjäänhän Ruotsissa mennään täysin vapaaehtoisella linjalla asepalveluksen suhteen, ja Tanskassa voi valita neljän asepalvelus tai kuuden kuukauden siviilipalveluksen väliltä. Tanskassa jommankumman palveluksista suorittaa noin 30% ikäluokista.
Koulussa jaksamme historiantunneilla muistella marsalkka Mannerheimin urotekoja, nerokkaita taktiikoita ja häikäilemättömiä otteita. Miksipä emme niitä muistelisi, muistelemme myös Simo Häyhän uskomatonta tarkkuutta. Arvioista riippuen Häyhä teloitti kolmen kuukauden aikana noin 200-500 puna-armeijan sotilasta.
Yleisessä opetuksessa harvemmin puhutaan siitä, mitä Pekurisen taistelu toi, ja kuinka se käytännössä vaikuttaa jokaisen suomalaisen asevelvollisen mahdollisuuksiin. Nykyjään se 10% ikäluokasta valitsee Pekurisen tien ja siviilipalveluksen. Pekurisen tie viittaa tässä enemmän nimenomaan siviilipalvelukseen, olihan Arndt itse aikoinaan vaatinut nimenomaan sitä, että saisi suorittaa velvollisuutensa täysin irti aselaitoksesta olevassa paikassa. Käytännössä kun tämä ei käynyt niin Pekurisen palvelus alkoikin muistuttaa enemmän jatkettua totaalipalvelusta. Pekurinen nimittäin istui kuitenkin aikuisikänään useita vuosia vankilassa näitä rangaistuksia.
Ilahduttavaa on kuitenkin se, että on ilmeisesti ainakin muutamia historianopettajia sekä -laitoksia, joissa aseistakieltäytyjien sotahistoria kuulunee opetukseen ainakin sen maininnan verran. Siinä missä mainitaan tärkeitä ihmisiä sodan ympärillä, mainitaan myös Pekurisen nimi.
Pelottaisiko asiassa se, että jos Pekuriselle rakennetaan edes pientä sankaritarinaa julkisessa opetuksessa, niin ajaisiko se enemmän ihmisiä siviilipalveluksen pariin? Ehkä. Onhan siviilipalvelus osassa kutsunnoissakin yhdellä Powerpoint-esityksen kalvolla, jonka jotkut esittelijät skippaavat sanomatta asiasta sanaakaan sen enempää.
Mutta miksi juuri Pekurinen? Vertailuna käytän vuodelta 2004 Yleisradiolla järjestettyä Suuret suomalaiset äänestystä. Äänestyksessä kärkisijan sai marsalkka Mannerheim ja jalkaväen kenraali Adolf Ehrnrooth sijoittui sijalle neljä. Arndt Pekurinen sijoittui sijalle 54, mutta kaksikymmentä sijaa alempana löytyy vasta suuri sotasankari Simo Häyhä. Olkootkin niin, että Aseistakieltäytäliitto hieman kannusti jäseniään äänestämään Pekurista tässä kilpailussa. On silti hieno saavutus yltää sijalle 54.
Tämän äänestyksen jälkeen Pekurisesta alkoi tulla hieman enemmän tunnetumpi henkilö. Populaarikulttuurissa rap-artisti Asa on tehnyt kappaleen Ruokaa, ei aseita, jossa lauletaan Arndt Pekurisesta. Kappaleessa lauletaan mm.
A Pekurinen elät ikuisesti, aatteen puolest tapettiin kylmäverisesti
me tarvitaan ruokaa, ei aseita, tarvitaan ruokaa, ei aseita
Pekurinen teloitettiin Vienan korvessa noin 70 vuotta sitten. Pekurisen teloitti korpraali Asikainen, joka oli kolmas mies, jota tehtävään pyydettiin. Hän suostui tehtävään empien, mutta teki sen kuitenkin. Sotilaat, jotka Pekurista tällöin vartioivat olivat nimittäin ystävystyneet tässä ajassa hänen kanssaan. Hekin epätoivoisesti halusivat saada Pekurisen rintamalle, ettei tätä tarvitsisi teloittaa.
Pekurinen elää onneksi kuitenkin nykyjään populaari-, sekä alakulttuureissa. Tulevaisuudessa toivottavasti myös meidän historiankirjoilla ja yleisessä käsityksessä siitä, millaista sotasankaruuskin saattoi olla kolikon kääntöpuolella.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Arndt_Pekurinen Wikipedian lisäksi Erno Paasilinna on myösk kirjoittanut kirjan nimeltä rohkeus joka kertoo Arndt Pekurisen elämästä sekä rauhanliiton synnystä Suomessa.
Asan kappale ruokaa, ei aseita. Asa käytti vielä tuolloin taitelijanimenään Avainta.
KANNANOTTO, VAPAA JULKAISTAVAKSI HETI
20.12.2011
Hyvinkään seudun Vasemmistonuoret: Willateatterin puvustamo säilytettävä:
Hyvinkään seudun Vasemmistonuoret vaatii, että Willateatterin puvustamo säästetään, pidetään kaupungin hallussa ja annetaan hyvinkääläisten teatteriryhmien käyttöön.
Hyvinkään kulttuuri- ja vapaa-aikajohtaja Mecki Kåhre on todennut syyskuussa, että olisi valmis myymään koko puvustamon sisällön pois yhden euron hintaan. Hyvinkään seudun Vasemmistonuoret ei pidä tällaista toimintaa järkevänä, vaan esittää että puvustamo sisältöineen annettaisiin hyvinkääläisten ja Hyvinkään harrastajateatteriryhmien käyttöön.
”Hyvinkääläiset harrastajateatteriryhmät tekevät sinnikkäästi paikallista kulttuurityötä, vaikka kunnollisia harjoitus- ja esitystiloja ei Willateatterin lopettamisen jälkeen ole. Olisi vähintään kohtuullista, että kaupunki antaisi ryhmille edes puvustamon käyttöön,” toteaa Hyvinkään seudun Vasemmistonuorten puheenjohtaja Juuso Aromaa.
Puvustamoon tulee palkata ensisijaisesti osa-aikainen työntekijä tai toissijaisesti siviilipalveluksen suorittaja, jonka tehtäviin kuuluu mm. lainausten- ja vuokrausten seuranta ja eri teatteriryhmien tasapuolisen kohtelun varmistaminen.
Työntekijän tai siviilipalveluksen suorittajan palkkauskulujen kattamiseksi Hyvinkään seudun Vasemmistonuoret esittää puvustamon toiseksi käyttötarkoitukseksi pukuvuokrausta yksityishenkilöille ja vieraspaikkakuntien teatteriryhmille. Esimerkiksi penkkarien aikaan tällaiselle toiminnalle on paljon kysyntää.
Lisätietoja
Juuso Aromaa, puheenjohtaja
Hyvinkään seudun Vasemmistonuoret ry.
Järjestötalon perinteikkäitä pikkujouluja vietettiin 17.12.2011 Hyvinkään Järjestötalolla, osoitteessa Munckinkatu 49.
Perinteikkään puuropuheen piti Vasemmistonuorten puheenjohtaja Li Andersson.
Järjestötalon juhlasali oli täynnä ja Hyvinkään seudun Vasemmistonuoret (jotka saivat myös paljon kiitosta ja kehuja Anderssonin puheessa) olivat monilukuisena edustettuna.
Tilaisuudesta siirryttiin vähintään yhtä monipäisenä paikallisen reggaesoundsystemin Spittin’ Fiyah Soundin 4-vuotisbileisiin paikalliseen anniskeluravintolaan.
Vasemmistonuorten varapuheenjohtaja ja Hyvinkään seudun Vasemmistonuorten puheenjohtaja, Juuso Aromaa sai tunnustusta Vasemmistonaiset-järjestöltä Pro Feminismi 2011-palkinnolla.
Lue Kansan Uutisten juttu tästä
Elokuussa 9.8. Hyvinkään vasemmistonuorten kokouksessa tuotiin esille ajatus toimintapäivästä Älä osta mitään -päivänä 25.11. Alkuperäiseen suunnitelmaan kuuluivat vaihtopöydät, sekä yhteistyö Hyvinkään kierrätyskeskuksen kanssa. Varsinainen suunnittelukokous saatiin järjestettyä muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen vasta tiistaina 25.10.
Suunnittelukokouksen hedelminä esitettiin ideoita mm. vaihtopöydistä, musiikista, klovniryhmästä sekä tarjoiluista. Kuitenkin tärkeimpänä kaikista suunnittelukokouksessa päätettiin muuttaa Älä osta mitään -päivä toisenlaiseen teemapäivään, 24.11. järjestettävään kulutuskapitalismia kritisoivaan tapahtumaan. Suunnittelukokouksessa linjattiin ÄOM-päivän olevan liikaa yksittäistä kuluttajaa syyllistävä, eikä se myöskään tarjonnut minkäänlaista vaihtoehtoista toimintaa ostamisen sijasta. Brainstormauksen tuotoksena tapahtumalle keksittiin myös vasemmistolaisesta näkökulmasta osuva, itseironinen nimi: Vapaat Markkinat.
Lopullinen suunnitelma oli pääpiirteittäin seuraava: Teemme yhteistyötä useiden järjestöjen kanssa (jokainen omin tunnuksin), tarjoilemme ihmisille ilmaista pullaa ja kahvia, pyydämme paikalle puhujia/luennoitsijoita yhteistyöjärjestöjen sisältä, sekä tietenkin tärkeimpänä osana tapahtumaa ylläpidämme ilmaisia vaihtopöytiä, joille kuka tahansa paikalle saapuva henkilö saa tuoda käyttökelpoista tavaraa, sekä napata matkaansa muiden jo tuomia tavaroita; siis vaihtaa omaisuutta kuluttamatta rahaa, tai ostamatta uusia tuotteita. Myös pienimuotoinen runonlausujajaostomme olisi tapahtumassa edustettuna!
Yhteistyöhön saimme mukaan neljä muuta järjestöä: Hyvinkään Vasemmisto, Hyvinkään Vihreät, Hyvinkään ympäristönsuojeluyhdistys, sekä Uudenmaan kommunistinen nuorisoliitto. Saimme tapahtumalle myös paikan, Hyvinkään kaupungintalon aulan (koko kaupungin olohuone!), joka muutaman, enemmän tai vähemmän virallisen palaverin jälkeen paljastui ilmaiseksi kaupungin vuokravapautemme ansiosta; saisimme siis järjestettyä koko tapahtuman lähes maksutta! Tapahtuman loputtua vaihtopöytiin jäävien ylijäämätavaroiden nk. loppusijoitus ei myöskään ollut ongelma, sillä Hyvinkään kierrätyskeskus lupasi noutaa ko. tavarat ilmaiseksi tapahtuman jälkeen. Puhujiksi tapahtumaan saimme Vihreiden Laura Kekäläisen, sekä pienoisena yllätyksenä itse kullekin Vasemmiston kansanedustajan Silvia Modigin.
Tilataidetta tapahtuman yllä
Tapahtuma oli odotuksiin nähden suuri menestys. Paikalla kävi epävirallisten arvioiden mukaan illan mittaan yli sata ihmistä vaihtamassa tavaraa, nauttimassa itseleivotusta pullasta ja kahvista, sekä tietenkin kuuntelemassa runoja ja puhujia. Illan huipentuma oli ehdottomasti Silvia Modigin puhe (http://soundcloud.com/hyvanu/silvia-modig-hyvink-ll-24-11), joka avasi hyvin juuri ne syyt, joiden takia koko tapahtuma järjestettiin: nykymuotoista kertakäyttökulutusta ja kapitalismia kritisoivat ajatukset saivatkin lopuksi raikuvat aplodit.
Hyvinkään Vasemmiston pj. Juhani Kouhia (vas.), kansanedustaja Silvia Modig ja Vasemmistonuorten I vpj. Juuso Aromaa keskustelevat tapahtuman jälkeen
Alexander Stubb, kenellä on valta Euroopan unionissa?
Alexander Stubb, kenellä on valta Euroopan unionissa? Yle-uutiset esitti uutisjutun ”Suomi lisäisi vahvojen Euromaiden valtaa” 17. marraskuuta, jossa oli haastattelusi Bryggestä. Sanoit eurokriisin selvittämisestä mm. ”Kysymys kuuluu: pitäisikö poliitikkojen vai markkinoiden päättää, ketkä ovat vahvoja (kansantalouksia)? Minusta markkinoiden.” ja ”…ne maat jotka ovat kolmen aan luottoluokituksessa on enemmän sanottavaa, moraalinen velvollisuus ja taloudellinen tahto viedä integraatiota eteenpäin.”
Eikö kommenttisi voi tulkita niin, että ulosmittasit juuri korkeimman vallan euroopassa kansalta luottoluokituslaitoksille? Minusta on naurettavaa puhua ”vahvoista” euromaista, ja niiden vallasta, jos sen vallan tosiasiassa on määrittelemässä niinkin ailahtelevainen ja monesti epäluotettavaksi osoittautunut taho.
Käytännössähän kolme epädemokraattista luottoluokituslaitosta maailmassa päättää tällä hetkellä, meneekö jokin kansantalous nurin vai ei, määritellessään valtion velkakirjojen luotettavuuden. Voimmeko me luottaa siihen, että ne eivät pelaa tätä omaan eli sijoittajien pussiin ja luokittele lainojen arvon niin, että euroopan taloudet sortuvat yksi toisensa perään? Muistat varmaan, ettei mikään luottoluokituslaitos osannut ennustaa esimerkiksi vuoden 2008 kuplaa USA:ssa? Nehän omalta osaltaan petasivat sitä, nehän hyötyivät vain holtittomasta rahan käytöstä ja lainaamisesta. Eikä niitä myöskään liiemmin rangaistu siitä, että ne eivät osanneet tehdä sitä ainoaa asiaa, mitä niiden pitäisi tehdä, oikein eli arvioida luottokelpoisuutta.
Ovatko kansalliset, vaaleilla valitut poliitikot viimekädessä vain lainanantajien lakeijoita, jotka tekevät likaisen työn leikkaamalla ja myymällä valtionpalveluita että omaisuutta yksityisen sektori hyväksi? Eikö juuri nyt euroopassa ole tapahtumassa valtava yhteisen omaisuuden ja hyvinvoinnin huutokauppa polkuhintaan niille, joilla jo on mittaamattomat omaisuudet?
Mikä on sinun moraalinen velvollisuutesi, Alexander Stubb, ketä sinä palvelet, kansaa vai markkinoita? Miksi me äänestäisimme teitä, politikkoja, miksi me uskoisimme, että siitä on enää mitään hyötyä? Miksi me uskoisimme kaiken tämän myllerryksen jälkeen siihen mitä nimitetään meillä demokratiaksi? Vastinettasi odotellen,
Sameli Muurimäki
(löydätte uutisen, jota referoin Yle Areenasta 17. marraskuuta 20.30-uutislähetyksestä 16. minuutin kohdalta)
Suomalainen sarjakuva täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi Vasemmistonuorten hallitus päätti toteuttaa kannanoton poikkeuksellisesti sarjakuvan muodossa.
Hyvinkään seudun vasemmistonuoret ovat toimineet tänä vuonna sarjakuva-aiheisesti jo useaan otteeseen, joten kannanotto on erittäin tervetullut myös osastomme mielestä.
Teksti: Juuso Aromaa
Hyvinkään seudun Vasemmistonuoret (Hyvanu) järjesti retken Helsingin Sarjakuvafestivaaleille, joita vietettiin tänä vuonna suomalaisen sarjakuvan 100- vuotis juhlavuoden merkeissä. Tarjolla oli niin kotimaista, kuin kansainvälistäkin sarjakuvaa, mielenkiintoisia luentoja, alkuperäistaiteen huutokauppaa, sekä pienjulkaisumateriaalia omassa teltassaan. Tämän vuoden erityisteemoina oli (luonnollisesti) satavuotias suomalainen sarjakuva ja brittiläinen sarjakuva.
Näytteilleasettajia oli 23 suomesta ja 17 ulkomailta. Kansainvälistä tarjontaa oli pohjoismaiden lisäksi mm. Latviasta, Portugalista, Iso-Britanniasta ja Yhdysvalloista.
Festarit järjestettiin nyt toisen kerran lasipalatsin aukiolla, läheisen Henry’s Pubin tarjotessa lisätilaa haastatetluille ja keskustelutilaisuuksille. Aikaisempi tapahtumapaikka, Kulttuurikeskus Gloria, olisikin ollut auttamattomasti liian ahdas. Suomen sarjakuvaseuran puheenjohtaja Otto Sinisalo kertoi tapahtuman viimeisenä päivänä, että alustavien kävijäarvioiden mukaan festivaali on suurin tähän mennessä järjestetty. Lopullinen arvio ylitti 25000 kävijää.”
Hyvanu ja sarjakuvat
Vuonna 2011 Hyvanun tavoitteissa on ollut skarppaus urheilun ja kulttuurin saralla. Tähän mennessä suurin aikaansaannos on ollut ”Sarjakuva näkyy kaikille” -tapahtuma, joka järjestettiin osastomme aktiivin Hanna Pohjalaisen aloitteesta lasten ja nuorten kulttuurikeskuks Villa Artussa.
”Sarjakuvat on muutakin kuin pelkkää hesarin takasivua ja suomalainen sarjakuva juhlii 100-vuotismeininkejään, niin miksi ei järkkäisi tapahtumaa. Hyvinkäällä on liian vähän maksuttomia kulttuuritapahtumia ja Hyvanulla kulttuurivuosi sekä resursseja järjestää”, Pohjalainen sanoo.
Tapahtuma onnistui hyvin kävijöiden, workshoppien, järjestäjien ja muun ohjelman osalta. Suurin kritiikin aihe oli, että allekirjoittaneen pitämäs arjakuva-aiheinen tietovisa oli liian vaikea.
Osastomme loi myös hyvät kontaktit Suomen sarjakuvaseura ry:n puheenjohtajaan Otto Sinisaloon. Mies piti tapahtumapäivänä mielenkiintoisen luennon sarjakuvan kulttuuripoliittisesta asemasta ja sarjakuvantekijöiden toimeentuloon liittyvistä ongelmista.
Sarjakuvan kulttuuripoliittiset haasteet
Sovimme Sinisalon kanssa sarjakuvafestivaaleilla tehtävästä haastattelusta. Iloiseksi yllätykseksemme haastateltavaksi tuli myös Tommi Musturi, joka on vuoden 2011 puupäähattu- palkinnon voittaja ja tunnetaan mm. pääteoksestaan ”Samuelin matkassa”, sekä toimittamistaan Glömp-antologioista. Kävimme mielenkiintoisen keskustelun sarjakuvasta, sen kulttuuripoliittisesta asemasta, tekijöiden toimeentulosta ja perustulosta.
”Vaikka kotimaisen sarjakuvan taso on kansainvälisestikin kova, vain noin 20 tekijää Suomessa pystyy elättämään itsensä sillä. Yhden sarjakuvakirjan tekeminen kestää vuodesta kolmeen vuotta. Harva uskaltaa ryhtyä urakkaan, jos toimeentulosta tuona aikana ei ole selvyyttä. Ilmaisunmuoto menettää hyviä tekijöitä, kun taiteilijat siirtyvät kuvittamisen ja muiden varmempien tulonlähteiden puolelle,” Musturi toteaa.
”Sarjakuvantekijät Suomessa ovat pääsääntöisesti prekariaattia. Vaikka perustulosta ei aktiivipiireissä ole keskusteltu kovin taajaan, uskon että suurin osa tekijöistä ottaisi sen mielellään vastaan”, jatkaa Sinisalo.
Sarjakuvan kulttuuripoliittisen aseman tunnustaminen on myös iso ongelma. Kulttuurihallinnosta puuttuu sarjakuvan asiantuntemusta, eikä sarjakuvalle löydy omaa momenttia, kulttuurihallinnosta., niin kuin esimerkiksi kirjallisuudelle ja kuvataiteieelle. Tämä hankaloittaa avustusten hakemista ja kentän toimintaa. Myös sarjakuvataiteelle omistetun museon puute maassamme huolettaa: ”Museon puuttumisen johdosta mittaamattoman arvokasta kulttuurihistoriaa joutuu puuliitereiden pohjalle lahoamaan, koska sitä ei ole kerätty talteen ja arkistoitu järkeväsi”, Sinisalo toteaa huolestuneena.
Vasemmistonuoret on tarttunut asiaan. Viime hallituksen kokouksessa päätimme tehdä kannanoton, jossa käsitellään juuri näitä ongelmia. Kannaria julkaistu perinteisessä tekstimuodossa, vaan juhlavuoden kunniaksi se tuli ulos sarjakuvana. Toivottavasti myös kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki ottaa sarjakuvan aseman parantamisen työlistalleen. Sarjakuva ei ole pelkkää Hesarin takasivua tai lasten viihdettä. Se on elinvoimainen ja monipuolinen ilmaisunmuoto, jolle pitää antaa sille kuuluva tunnustus.
Hyvinkään seudun vasemmistonuoret 