Hyvinkää ansaitsee Willanäyttämön

Juuso Aromaa

Tajusin, että 28.10 tulee kuluneeksi tarkalleen neljä vuotta siitä, kun ymmärsin olevani vasemmistolainen. Löysin nimittäin kovalevyni kätköistä 28.10.2008 tallennetun tekstin, joka oli otsikoitu ”Willatehdas kuuluu meille”. Tuossa kiukkuisessa paalutuksessa kauhistelin Kokoomuksen seitsemän paikan vaalivoittoa Hyvinkäällä ja peräänkuulutin nuoren, punavihreän vasemmiston nousua.

Tekstin pääpointti oli kuitenkin puolustaa perinteikästä ja talkootyönä rakennettua Villatehtaalla sijaitsevaa Willanäyttämöä. Jo vuonna 2008 tilan kunto oli huono, eikä vastannut nykyaikaisia paloturvallisuusmääräyksiä. Teatteria pidettinkin pitkään auki ainoastaan pelastuslaitoksen väliaikaisen erikoisluvan turvin. Keväällä 2010 legendaarisen Eero Halmeen visioima ja toteuttama teatteritila ajautuikin sitten esityskieltoon.

Tällä hetkellä Willanäyttämö on erittäin hajanaisella vajaakäytöllä. Tätä kirjoittaessa teatteri Päivölä pitää siellä harjoituksiaan. Kävin 15.10. pistäytymässä Päivölän treeneissä toteamassa paikan kunnon. Lavan sivuverhot on otettu alas ja tekniikkasilta on purettu. Maskeeraustilasta on viety peilit pois ja lavan takana olevaa tilaa käytetään sekalaisena varastona. Alakerran puvustamosta on myyty esiintymisvaatteet ”riihimäkeläisille” yhden euron hintaan. En tarkalleen tiedä, mistä riihimäkeläisten ryhmittymästä on kyse.

Olen ollut enemmän ja vähemmän mukana Hyvinkään teatterikuvioissa vuodesta 2003 lähtien. Liityin 17-vuotiaana mukaan Willan Nuorisoteatteriin, joka toimi Willanäyttämön tiloissa. Teatteri oli aktiivinen ja se toteutti taiteellisesti kunnianhimoisiakin produktioita, jossa oli mukana vuosien varrella kymmeniä, ellei satoja nuoria. Esityksiin riitti haastavista teemoista huolimatta myös yleisöä, vaikka välillä toki jouduimme esittämään lähes tyhjille saleille. Asenne oli kuitenkin aina se, että jos edes yksi katsoja tuli paikalle, vedimme alusta loppuun täysillä.

Willanäyttämön ovien sulkeutuminen koitui kuitenkin Hyvinkään ainoan nuorisoteatterin kohtaloksi. Toiminnan jatkaminen oli mahdotonta tilanteessa, jossa kunnollisia tiloja ei enää ollut ja niinpä Willan Nuorisoteatteri ry. lakkautettiin. Samalla Hyvinkäältä katosi merkittävä, vapaaehtoisvoimin järjestetty nuorison hyvinvointipalvelu ja monet nuoret päätyivät lopettamaan teatteriharrastuksensa.

Hyvinkää ei mielestäni tarvitse ammattilaisuuteen perustuvaa kaupunginteatteria, eikä moiseen tässä taloustilanteessa olisi varaakaan. Sen sijaan hyvinkääläliset harrastajateatteriryhmät tuottavat tärkeää kulttuuripalveluita talkoovoimin ja tekemisen riemusta. Samalla teatteriryhmämme tarjoavat koulutusta ja harrastusmahdollisuuksia omille aktiiveilleen.

Nykyään keskustellaan paljon siitä, että kansalaisyhteiskunta ja järjestöt pitäisi saada mukaan tuottamaan kuntien palveluita. Hyvinkääläisen teatteritarjonnan suhteen pidän tätä lähestymistapaa juuri oikeana. Teatteriryhmät eivät kuitenkaan voi olla tässä työssä kunnolla mukana, jos tilat puuttuvat.

Hyvinkääsaliin on toki saatu tuotettua korkeatasoista teatteria, joka on vetänyt myös väkeä. Tällä hetkellä Hyvinkääsalin konsepti on kuitenkin tarkastelun alla, eikä Päivölän ja kaupungin välistä kumppanuussopimusta saatu tästä syystä aikaiseksi. Toisaalta Hyvinkääsali ei komeudestaan huolimatta sovellu parhaalla mahdollisella tavalla teatteritilaksi, vaan on luonteeltaan enemminkin konserttisali.

Nuorisoteatterin lisäksi siis muutkin teatterit ovat hankalassa tilanteessa. Esimerkiksi Päivölässä ei ole vielä juuri tietoa missä ensi kevään näytökset pidetään. Teatteria on Hyvinkäällä tehty kahvilan pihalla, ravintoloassa ja yökerhossakin. Teatteriporukoissa onkin ollut suurta kekseliäisyyttä, jotta toiminta saataisiin pidettyä käynnissä ongelmista huolimatta.

Tilanne ei kuitenkaan voi jatkua näin loputtomiin. Kunnianhimoinen ja laadukas teatteri vaatii oikeanlaiset puitteet ja vaikka näytelmiä voi ohjata auditorioihin, liikuntasaleihin tai vaikka lastauslaitureille, ei teatterikenttämme voi kehittyä jos kunnollista teatteritilaa ei kaupungistamme löydy. Pelkäänkin, että ennen pitkää kekseliäisyys ja kärsivällisyys ryhmissä loppuu ja toiminta hiipuu.

Ymmärrän, että Willanäyttämön kunnostaminen on aikaa vievä ja kallis projekti. Siksipä se pitääkin aloittaa mahdollisimman pian. Hyvinkään talous on sen verran vakaalla pohjalla, että remonttiraha on mahdollista löytää. Kyse onkin siis jälleen kerran lähinnä poliittisesta tahdosta.

Hyvinkääläiset ansaitsevat korkeatasoisia teatteriesityksiä ja Hyvinkään teatteriryhmät ansaitsevat korkeatasoisen tilan toimintansa ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Siksi onkin kohtuullista, että kulttuurille luodaan tilaa Villatehtaan alueella, kunnostetun, perinteitä kunnioittavan, mutta ajanmukaisen Willateatterin muodossa.

Kirjoittaja on Hyvinkään Vasemmiston kuntavaaliehdokas (4) ja Teatteri Päivölän hallituksen jäsen.

Juuso Aromaa

Vasemmistonuorten I. Varapuheenjohtaja

(Kirjoitus julkaistu aamupostissa)

Tehdään julkisista hankinnoista oikeasti julkisia

Henri Turkia

Kaupunki tekee tänäkin vuonna paljon hankintoja. Näitä ovat esimerkiksi remontit, terveyspalvelut, huolto- ja siivoustyöt sekä monet muut. Niitä tehdään joko kilpailutuksina tai suorahankintoina. Niissä on kuitenkin usein ongelmana se ettei kaikkia tietoja ole kansalaisten saatavilla. Hyvinkään kaupunki tiedottaa kyllä pääpiirteittäin siitä milloin hankintoja tehdään, mihin asti ne ovat voimassa ja kuka on hankintojen yhteyshenkilö kaupungilla. Lisäksi on olemassa työ ja elinkeinoministeriön HILMA-rekisteri, johon laitetuista ilmoituksista selviää joitakin asioita hankinnoista. Monet tärkeät seikat jäävät kuitenkin hankinnoista epäselviksi. 

Ei olisi mahdotonta rakentaa jo olemassaolevasta vajaasta rekisteristä toimivaa ja kattavaa. Oikea julkinen rekisteri, josta löytyisi kaikki olennaiset tiedot hankinnoista. Näin kuka tahansa hyvinkääläinen voisi tarkistaa esimerkiksi mihin hintaan hankinnat on tehty, onko niitä kilpailutettu, keneltä ne on hankittu ja ennen kaikkea mitkä ovat olleet kriteerit kilpailutukselle? 

Toinen tärkeä seikka on se, että julkinen rekisteri näyttäisi myös sen hoidetaanko hankintoja ns. hyvä veli -verkostojen kautta kuinka paljon. Epäselvät kriteerit ja vajaat kilpailutukset tulisivat näin paremmin hyvinkääläisten tietoon ja ihmiset voisivat tehdä omat johtopäätöksensä siitä kuinka rehellisesti hankintoja tehdään.

Laki julkisista hankinnoista vaatii, että hankinnoissa tulee pyrkiä mm. laadukkaaseen tulokseen, tasapuoliseen kilpailutukseen ja julkisten varojen hyötykäyttöön. Se miten lakia noudatetaan on vaikea valvoa. Tuomalla kaikki hankinnat julkiseen rekisteriin kuka tahansa voi valvoa sitä ja ilmoittaa epäselvistä tapauksista eteenpäin. Näin saamme verorahoillamme aikaiseksi parasta mahdollista jälkeä.

(Kirjoitus julkaistu aamupostissa)

Henri Turkia

Puheenjohtaja

Hyvinkään seudun Vasemmistonuoret

Ulkoistamisjuna meni jo

Henri Turkia

Trendi lääkäripalvelujen ulkoistamisesta yksityisiltä palveluntarjoajilta on pikku hiljaa kääntynyt laskuun kunnissa. Niissä on huomattu, että hyvältä kuulostaneet sopimukset ovat osoittautuneet niille huonoiksi ja pidemmässä juoksussa ne ovat tuoneet kunnille suuremman tappion kuin kunnan itsejärjestämä lääkäripalvelu.

Nyt kunnat siirtyvät takaisin tuottamaan lääkäripalveluja itse, haaveet suurista säästöistä ja edelleen toimivasta hoidosta karahtivat kiville, joten todettiin kunnan itsensä järjestämän lääkäripalvelun olevan pitkässä juoksussa taloudelle kannattavampi vaihtoehto. Kunnissa ymmärrettiin, että halvalla hankittu hoito johtaa virheisiin, joka taas ajaa potilaat takaisin ruuhkauttamaan palveluja entisestään. Lyhyissä, ellei olemattomissa, hoitosuhteissa ei myöskään päästä tehokkaasti hoitamaan vaivoja, jotka vaatisivat useamman kuin yhden käyntikerran.

Hyvinkää on vielä jämähtänyt tähän trendiin. Terveyskeskuksen lääkäripalveluista osa tulee edelleen joissain määrin ulkoistettuna yksityisiltä lääkäriasemilta. Helmikuussa tilanne oli se, että niitä kilpailutettiin, koska omalääkäriaikoja ei saatu kaikille halukkaille. Myös Hyvinkään sairaalan päivystys on ulkoistettu.

On ymmärrettävää, että syrjäkylille ja vähemmän asuttuun Suomeen on vaikea saada pysyviä lääkäreitä. Heidän ongelmansa ovat vaikeita asian ratkaisemiksi. Hyvinkään kaltaisella kaupungilla ei pitäisi olla mitään vaikeuksia palkata lääkäreitä sekä järjestää terveyspalveluja itse, niin kuin se on aikaisemmin tehnytkin. Muodin mukana mentiin väliaikaisesti ulkoistamispelleilyyn. Seuraavien sopimusten tullessa katkolle voisi siis olla hyvä aika miettiä palattaisiinko sittenkin kunnan itsensä järjestämiin terveyspalveluihin.

Henri Turkia

Puheenjohtaja

Hyvinkään seudun Vasemmistonuoret

(Kirjoitus julkaistu Aamupostissa)

Katuväkivalta on sukupuolittunut ongelma

Juuso Aromaa

Baari-illan jälkeen on maassamme tapana haastaa riitaa snägärijonossa, taksitolpalla tai pitseriassa. Joskus käy niin, että vedetään porukalla yhtä turpaan, joskus taas huiskitaan puukkojen kera. Kotikaupungissani Hyvinkäällä poliisi parhaillaan pohtii, pitäisikö läpi yön oviaan auki pitävät ruokapaikat velvoittaa palkkaamaan järjestyksenvalvojia ruokarauhaa turvaamaan.

Paikallislehti Aamupostin taannoisessa jutussa komisario Pekka Laine kertoi, että selvästi suurin osa kaduillamme tapahtuvasta väkivallasta on miesten tekemää ja miehiin kohdistuvaa. Vaikka naisetkin tilastoissa näkyvät, voidaan todeta että katuväkivalta on valitettavan sukupuolittunut ongelma. Yleistä onkin, että miesten agressiivinen ja väkivaltainen käytös usein hyväksytään, tai pahimmillaan siihen suhtaudutaan suorastaan positiivisena ominaisuutena.

Katuväkivalta on vakava ilmiö, josta puhutaan liian vähän. Yhteiskunta, jossa voi saada turpaansa vain siksi, että ”katsoi jonkun muijaa” on barbaarinen. Väkivallan vähentämiseksi esitetään yleensä erilaisia rajoituksia ja kieltoja, kuten alkoholiveron nostoa, ravintola-aukioloaikojen lyhentämistä tai järjestyksenvalvojien lisäämistä.

En kuitenkaan usko, että kielloilla ja rajoituksilla saavutetaan ratkaisevia tuloksia katuväkivallan kitkemisessä. Vaikka tietyt paikat saataisiinkin rauhoitettua, siirtyy väkivalta helposti syrjemmälle, kuten kotibileisiin tai jatkoille. Vartioinnin lisäämisessä on myös ongelmansa. Isommissa kaupungeissa on kokemusta siitä, että joskus järjestyksenvalvojat aiheuttavat enemmän väkivaltatilanteita, kuin estävät niitä.

Todellisuudessa väkivallan vähentäminen lähtee asenteiden muuttamisesta. Kyseessä on aikaavievä prosessi, joka täytyy aloittaa nuorten parissa. Tässä työssä myös kunnilla on tärkeä rooli.

Kaupunkien nuorisotoimet voisivat järjestää nuorisotiloissa ”kundien iltoja”, joissa päästäisiin keskustelemaan jätkäporukassa väkivallan syistä ja seurauksista ja pohtimaan väkivaltaisille toimintamalleille järkevämpiä, ”miehekkäämpiä” vaihtoehtoja. On tärkeää, että murrosiän machovaihetta läpikäyvät nuorukaiset tajuavat, että turpaanvetäminen tai puukon heiluttelu ei tee kenestäkään kovaa jätkää.

Tällaista asennekasvatusta on järjestettävä kouluissakin, koska nuorisotilat eivät kaikkia nuoria tavoita. Myös urheiluseurat ja muut kansalaisjärjestöt voivat osallistua tähän työhön kuntien kanssa.

Uskon myös, että hyvät harrastusmahdollisuudet toimivat toisaalta varaventtiileinä aggressioille, ja toisaalta opettavat nuorille tärkeitä sosiaalisia taitoja ja toimintamalleja ristiriitatilanteissa. Kunnissa, joissa niin judoseuroilla, teatteriryhmillä, kuin laniporukoillakin on tilaa ja resursseja toimia, asuu fiksumpia ja väkivallattomampia nuoria kuin kunnissa, jossa paikallista harrastustoimintaa ei tueta.

Toisaalta voidaan onneksi myös todeta, että tilastojen valossa katuväkivalta on Suomessa ollut laskussa 1980-luvulta lähtien. Kenties hyvän politiikan ja asenteiden muuttumisen seurauksena meille on kasvamassa sukupolvi miehiä, jotka tuomitsevat väkivallan edeltäjiään jyrkemmin ja joiden kynnys turvautua väkivaltaan on korkeampi. Joskus tulevaisuudessa nakkikioskitappelu saattaa olla pelkkä outo marginaali-ilmiö.

Olenkin ehkä huolestuneempi tietystä ”vanhan koulukunnan” miesryhmästä, joka on joutunut kasvamaan kovemmassa asennemaailmassa ja patriarkaalisemmassa yhteiskunnassa. Heidän asenteitaan väkivaltaa kohtaan on paljon vaikeampi enää muuttaa.

Juuso Aromaa

Vasemmistonuorten I. Varapuheenjohtaja

Keskustan pyöräkaistat olisivat pyöräilykunnan kruunu

Juuso Aromaa

Hyvinkäällä on mukavaa pyöräillä. Laaja, laadukas ja talvisin kohtuullisen hyvin aurattu kevyen liikenteen väyläverkosto kattaa koko kaupungin. Koska Hyvinkää on rakennettu järkevän tiiviisti eikä pitkin peltoja ripotellen, on kaikista kaupunginosista helppoa polkea keskustaan. Hyvinkäällä polkupyörän käyttöosuus sisäisessä liikenteessä onkin korkeampi kuin esimerkiksi Riihimäellä, Nurmijärvellä, Keravalla tai Järvenpäässä. Helsinki ja Tampere jäävät tässä tilastossa kauas taakse. Eipä olekaan ihme, että Hyvinkää valittiin ”Vuoden Pyöräilykunnaksi 2012.”

Keskustan ulkopuolisilla jaetuilla kevyen liikenteen väylillä kävelijät ja pyöräilijät pystyvät liikkumaan kohtuullisen hyvin toistensa joukossa, koska liikennemäärät ovat vähäisempiä. Pyöräilykaupungin haasteet tulevat kuitenkin selvästi esille keskustassa. Kuten joukkoliikenteen ja yksityisautoilunkin tapauksessa, on keskusta palveluineen kevyen liikenteen solmukohta. Vaikka matka muuten sujuu joutuisasti, hankala liikkuminen keskustassa laskee pyöräilyn houkuttelevuutta ja turvallisuutta. Pyöräily on siellä kankeaa, paikoitellen jopa vaarallista.

Monessa kohtaa pyörätie kulkee ainoastaan kadun toisella puolella, joten fillaristit joutuvat turhaan ylittämään tien jos he haluavat noudattaa liikennesääntöjä. Tämä lisää turhaa odottelua ja hidastaa matkantekoa. Hämeenkadulla on pyörätie erotettu jalankulkuväylästä erilaisella pinnoitteella ja katuun maalatulla merkillä. Kuitenkin kadulla kävellään pyöräpuolella ja pyöräillään jalankulkuväylällä. Tämä aiheuttaa turhaa pujottelua ja pahimmillaan vaaratilanteita. Pelkkä katuun maalattu polkupyörän kuva ei tunnu olevan riittävä merkintä pyöräliikenteen erottamiseksi jalankulusta. Toisaalta talvella, kun maa on lumessa, ei näitä merkkejä voi edes nähdä.

Pahin ongelmakohta lienee kuitenkin Uudenmaankadun ja Siltakadun risteys, jossa pyöräväylä kulkee S-Marketin kadunvarsipysäköinnin takaa. Paikka on kurja sekä pyöräilijöille että autoilijoille. Riskinä tällä pätkällä on parkista peruuttavan auton ja polkupyörän yhteentörmäys. Tällä osuudella kaupunkilaiset polkevat suosiolla jalankulkuväylällä, vaikka se tieliikennelain vastaista onkin.

Näin ollen esitän, että Hyvinkään keskustaan rakennetaan pyörätieverkko, jossa pyöräkaista on selkeästi erotettu sekä kävelytiestä että ajoradasta ns. kolmannelle tasolle joko korokkein tai kaitein. Pyöräilijät väistävät suojateillä jalankulkijoita autoilijoiden tapaan ja käyttävät samoja liikennevaloja kuin autot. Vaihtoehtoisesti pyöräkaistoille voi olla vilkkaimmissa risteyksissä käytössä omat liikennevalot.

Esityksessäni muusta liikenteestä erotettu pyöräkaista alkaa Uudenmaankadun ja Salonkadun risteyksestä, ja jatkuu Hämeenkadun ja Koulukadun risteykseen. Myös Kauppalankatu ja Torikatu Suokadun risteykseen asti kuuluu verkostoon, kuin myös Siltakadun ja Uudenmaankadun risteys.

Uskon, että omalle tasolleen erotettu pyöräkaistaverkosto keskustan alueella ei ole kohtuuttoman kallis investointi. Toisaalta hyödyt pyöräilyn edistämisen ja liikenneturvallisuuden kannalta ovat huomattavat. Uudenmaankadun–Hämeenkadun kadunvarsipysäköintiä jouduttaisiin todennäköisesti rajoittamaan ja järjestelemään uudelleen pyöräkaistojen tieltä. Toisaalta autoilijatkin hyötyvät: pyöräilyn houkuttelevuuden lisääntyessä ruuhkat vähenevät ja autoliikenne sujuvoituu.

Esittämäni kaltainen malli on laajalti käytössä mm. Kööpenhaminassa, jossa peräti 37 prosenttia päivittäisistä matkoista tehdään pyöräillen. Jos panostamme Hyvinkäällä keskustan pyöräteihin, voimme tulevaisuudessa päästä samoihin lukuihin. Silloin emme ole enää pelkästään Vuoden Pyöräilykunta 2012, vaan koko Suomen ehdoton ykkönen.

Juuso Aromaa

Vasemmistonuorten I varapuheenjohtaja

Sivari 2.0

Henri Turkia

City-lehti julkaisi viime numerossaan (kesäkuu 2012) jutun Intti 2.0¹. Jutussa käydään läpi parannusehdotuksia siitä, miten nykyisestä varusmiespalveluksesta tehtäisiin houkuttelevampi. Sinänsä ihan hyviäkin pointteja sisältävässä jutussa käydään kuitenkin läpi vain varusmiespalvelusta. Laadin tässä vastineen siitä, mitä siviilipalveluksesta pitäisi muuttaa, jotta siitä tulisi suositumpi ja tasavertaisempi vaihtoehto varusmiespalvelukselle.

1. Kutsunnat puolueettomaksi tapahtumaksi.

Kutsunnat ovat puolustusvoimien järjestämä pakollinen tilaisuus kaikille kutsuntaikäisille nuorille. Jokainen kutsunnoissa ollut tietää, että siviilipalvelusta ei siellä käsitellä tasavertaisena vaihtoehtona. Joko siitä mainitaan parilla sanalla, tai sitten sitä käsittelevä dia skipataan kokonaan pois puolustusvoimien powerpoint-esityksestä.

Kutsunnat pitäisi järjestää niin, että järjestäjä olisi puolueeton taho (kunta, kaupunki) ja sinne kutsuttaisiin puhumaan edustaja puolustusvoimista ja edustaja aseistakieltäytyjäliitosta. Molemmat saisivat samanverran aikaa puhua omasta asiastaan ja nuorilla olisi näin tasavertaiset tiedot molemmista palvelusvaihtoehdoista. Aseistakieltäytyjäliiton edustaja ottaisi luonnollisesti myös totaalikieltäytymisen esiin vaihtoehtona.

2. Siviilipalveluksen kestoa lyhennettävä

Ikuisuuskysymys. Keskiverto asepalvelus on noin 8,25 kk pitkä, keskiverto siviilipalvelus kestää tasan 12 kk. Yleensä palveluksen kestoon liittyvissä asioista otetaan esille se, että sivarit pääsevät aina kotiin nukkumaan.Alkuperäisessä City-lehden Intti 2.0 -artikkelissa vaadittiin sitä, että varusmiehetkin pääsevät kotiin nukkumaan. Lisäksi pitää ottaa huomioon, että siviilipalvelusta suorittavat eivät suorita palvelustaan omalla paikkakunnallaan.

Suoritin itse oman siviilipalvelukseni toisessa kaupungissa, josta matkustaminen jokapäivä kotiin olisi vaatinut yli 100 euron hintaista kuukausikorttia junaan. Päivärahoilla tällaisia ei mielellään juurikaan kustannella, joten vaihtoehto oli ottaa asuntolasta paikka vastaan, kun palveluspaikkani sitä tarjosi. Kollegani tuli suorittamaan siviilipalvelusta samaan paikkaan monen sadan kilometrin päästä, joten eipä hänelläkään oikein ollut mahdollisuus joka yö mennä kotiin työpäivän jälkeen.

Varusmiespalvelusta ollaan piakkoin todennäköisesti lyhentämässä parilla viikolla, saa nähdä miten siviilipalveluksen kesto määritellään sitten. Lähihistoriassa siviilipalvelusajan lyhentäminen ei ole ollut mikään kovin helppo prosessi.

3. Siviilipalveluspaikaksi sallittava useammat erilaiset työpaikat

Nykyisessä siviilipalveluksessa on iso ongelma se, miten kaikille sivareille saataisiin palveluspaikat. Siviilipalveluksen käy kokoajan suurempi osa jengiä, eikä palveluspaikkoja synny samaan tasaiseen tahtiin. Lapinjärven legioona työllistää kokoajan enemmän siviilipalvelusmiehiä erilaisilla askareilla Lapinjärven siviilipalveluskeskuksessa.

Mitä asialle sitten voitaisiin tehdä? Mitä jos vaikka ammattikoulusta juuri valmistunut levyseppähitsaaja päättää lähteä sivariin ja tuskastuu siihen, ettei sivaripaikkoja vaan löydy? Samaan aikaan jossakin tehtaassa tai telakalla pohditaan, että mistä saataisiin seuraava harjoittelija työharjoitteluun. Unelmatilanteessa levyseppähitsaaja saisi suorittaa siviilipalveluksensa tehtaassa ja saisi siitä vielä jonkinlaista korvausta ja ennen kaikkea tärkeää työkokemusta omasta ammatistaan.

Valmistuin itse kauppaoppilaitoksesta 2009 datanomiksi ja sain oikean lottovoiton sivaripaikan suhteen, kun pääsin suorittamaan sitä IT-tukihenkilönä. Sain vuoden arvokasta työkokemusta omalta alalta.

(En kannata ilmaisen tai alipalkatun työvoiman käyttöä, sitähän siviilipalveluskin on. Mutta tässä tapauksessa, jossa pyritään askel askeelta parantamaan nykyistä systeemiä näen perusteluna ehdottaa tällaista parannusta siviilipalvelukseen.)

4. Siviilipalvelukseen sopivia työpaikkoja on informoitava siviilipalveluksesta paremmin

Nykyisenkin siviilipalveluksen suorittamiseen sopivia paikkoja on edelleen monta sellaista, joissa sivareita ei ole. Suureksi osaksi tämä johtuu varmasti siitä, että siviilipalveluksen byrokratia on monelle varmasti erittäin epäselvä. Paljonko on päivärahat, kuka ne maksaa, miten ne maksetaan, kuka maksaa asunnon, täytyykö tarjota asuntoa ja aamupalaa vai riittääkö aamupala ja päivärahat, mutta mites ruokarahat?

Nämä taas ovat jo sellaisia kysymyksiä, ettei monissa organisaatioissa välttämättä riitä aika ja energia niiden selvittämiseen. Siksi valtion pitäisikin laatia tietoiskuja näille paikoille siitä, mitä sivarin palkkaaminen ja ylläpitäminen maksaa.

Saksassa siviilipalveluksen suoritti aikoinaan selvästi suurempi osa kuin varusmiespalveluksen. Sillä pidettiin huoli siitä, että esimerkiksi terveyspalvelut pyörivät hyvin. En tiedä miten tilanne nykyjään toimii, koska aikaisemmin terveyspalvelut olivat täysin riippuvaisia siviilipalveluksen suorittajista Saksassa. Tämäkään ei ole oikea tie, mutta totuus lienee kultainen keskitie Suomen ja Saksan välissä. Saksa tosin lopetti yleisen asevelvollisuuden jo muutama vuosi sitten.

5. Siviilipalveluksesta tasavertainen vaihtoehto jo alakoulusta saakka

Stereotyyppisessä maailmassa opettajat puhuvat nuorille pojille jo pikkupiltistä saakka, kuinka joku päivä elämään tulee koulut ja velvollisuudet. Armeijakin varmasti mainitaan näissä yhteyksissä. Mutta onko kukaan kuullut, että ala-asteikäiselle nuorelle pojalle puhuttaisiin siitä, kuinka hän tulee joskus käymään siviilipalveluksen?

Armeija ja sen käyminen on edelleen juurtunut yhteiskuntaamme erittäin vahvasti. Tästä pitäisi päästä eroon ja heti alusta saakka puhua nuorille pojille siitä, kuinka on vaihtoehtoja miten velvollisuutensa voi suorittaa. 

Samalla tavalla kun mennään jo yläasteelle ja luetaan siellä sotahistoriasta, otetaan siellä esiin sotasankareiden yhteydessä myös ne, jotka osoittivat toisenlaista rohkeutta kieltäytyessään aseista. Tuskin opetussuunnitelmissakaan pyritään siihen, että kaikki nuoret miehet ihailisivat Simo Häyhän kaltaisia miehiä. Monet varmasti arvostavat myös aivan uudella tavalla esimerkiksi Arndt Pekurista kuulleessaan miehen tapahtumista sota-aikana.

6. Siviilipalvelusmiehille samat edut kuin varusmiehille

”Happy hour 22-02! opis.eläk.varusm.” tuollaisiin teksteihin törmää usein. Kerran törmäsin eräässä baarissa isoon valotauluun jossa luki, että varusmiehille olut 3 euroa. Kävin siviilipalveluskortin kanssa kysymässä, saisiko tällä myös alennusta oluesta. Pitkän jahkailun jälkeen myyjä suostui, tosin todettuaan, että sääli minua ja antaa alennuksen silti. Otin yhteyttä aikoinaan aseistakieltäyjäliittoon asian takia, jotka puolestaan ottivat yhteyttä tuohon kuppilaan. Eivät olleet valmiita lisäämään tauluun myös sivarialennusta ja kampanja loppui.

Oma tapaukseni on tosin pelkkä jäävuoren huippu. Luet lehteä, katsot televisiota tai selaat internetiä. Alennuslippujen kohdalla mainitaan todella harvoin niiden koskevan myös siviilipalvelusmiehiä. Joku voi jopa olettaa, ettei alennus koske ollenkaan sivareita. Näinhän asia ei tietenkään ole, vaan samat edut kuuluvat sekä sivareille ja varusmiehille.

Tiedän tosin myös jopa pari tapausta, jossa alennusta on saanut pelkästään sivarikortilla. Mutta eipä tämäkään oikein ole. Tasa-arvoinen kohtelu näissä sekä siviilipalvelus- että varusmiehille olisi ihanteellinen tilanne.

 
¹ http://www.city.fi/artikkeli/Intti+2.0/4869/

Henri Turkia

Puheenjohtaja

Hyvinkään seudun Vasemmistonuoret

Kannanotto: Hyvinkään paikallisliikenteen uudistuttava!

KANNANOTTO

VAPAA HETI JULKAISTAVAKSI 18.4.2012

 

Hyvinkään vasemmistonuoret: Hyvinkään paikallisliikenteen uudistuttava!

 

Hyvinkään paikallisliikenne ei nykyisellään vastaa kuntalaisten tarpeita. Bussivuorot palvelevat tällä hetkellä ainoastaan virka-aikoina liikkuvia. Liikennöinnin tulee alkaa aikaisemmin aamulla ja jatkuttava illalla pidempään. Erityisesti varastoilla ja tehtailla työskentelevillä ihmisille ei ole aamuisin sopivaa linjavaihtoehtoa esimerkiksi Sahanmäen teollisuusalueelle. Vaadimme aamuille muutamia ylimääräisiä vuoroja työalueiden suuntaan, jotta duunareillakin olisi mahdollisuus matkustaa vuorotöihin virka-aikojen ulkopuolella.

 

Myös viikonlopun yöliikennettä on syytä kokeilla uudelleen yhdistetyillä reiteillä, jotka eivät venyisi kohtuuttoman pitkäksi, mutta eivät toisaalta vaatisi täyttä kalustoa liikenteeseen. Yöliikenne tulee kuitenkin järjestää niin, että linja-autonkuljettajien työvuorojen mielekkyys ja työssä jaksaminen huomioidaan.

 

“Sairaalalle pitää olla bussiliikennettä ympäri vuorokauden. Pitkät jonot päivystyksessä voivat pidentää ihmisten käyntejä niin, että poispääsy venyy myöhään iltaan tai aikaiseen aamuun. Nykyisillä aikatauluilla se ei kuitenkaan onnistu”, yhdistyksen puheenjohtaja Henri Turkia sanoo.

 

Jatkoyhteydet kaupungin laidalta toiselle on toteutettu huonosti. Liikkuminen voi olla jopa hitaampaa bussilla kuin kävellen. Bussiaikatauluissa tulee huomioida entistä paremmin yhteydet junaliikenteeseen. Junayhteydet on mainittu aikatauluissa, mutta käytännössä yhteydet eivät toimi. Liian pitkät ajat vaihtoväleillä bussiin tai juniin vievät ihmisiltä halua käyttää julkista syöttöliikennettä.

 

Hyvinkään kaupungin on tuettava Hyvinkään liikennettä, jotta se voitaisiin parantaa asukkaiden tarpeita vastaavaksi. Lippujen hintojen laskeminen on pieni edistysaskel, mutta todellista, merkittävämpää tukea tarvitaan, jotta kokeilut saadaan vakiinnutettua.

 

Kannatamme myös esitystä Hyvinkään bussiliikenteen terminaalin siirtämisestä Uudenmaansillalle, ja Hämeenkadun alkupään muuttamisesta joukkoliikenne-kävelykaduksi. Saavutetut edut niin viihtyvyyden kuin ympäristöystävällisyydenkin kannalta ovat huomattavia. Suunnitelma osoittaakin sellaista rohkeaa avarakatseisuutta, jota ensisijaisesti yksityisautoilua huomioivasta kaupungistamme on puuttunut.

 

Lisätietoja:

Henri Turkia

Puheenjohtaja

Hyvinkään Seudun Vasemmistonuoret ry

turkia.henri@gmail.com

0445168282

Feministi ja kehtaa sanoa

Juuso Aromaa on heiluttanut lavalla sirppiä ja vasaraa ja kaipaa feminismiä rautateille.

Teksti Niko Peltokangas, kuva Eliisa Alatalo

Kun Vasemmistonaiset myönsi Pro feminismi -palkinnon Juuso Aromaalle, perusteluissa mainittiin hänen ehdotuksensa katuväkivaltaa vastustavasta Jätkämarssista. Vaikka ajatus on jatkoa naisten kohtaamaa väkivaltaa vastustaneelle Lutkamarssille, täytyy kysyä mieheltä itseltään, mitä tekemistä sillä oikein on feminismin kanssa.

»Feminismissä pyritään ratkomaan tasa-arvo-ongelmia. Miehet ovat epäta-arvoisessa asemassa, ja Jätkämarssi tarttuu pääsääntöisesti kännipäissään tapahtuvaan alfaurosmaiseen kukkoiluun. Jengi hyväksyy sen, että viidakon lait hallitsee yhtäkkiä, kun kello lyö kaksitoista.»

Kaikki väkivalta on toki tuomittavaa, mutta ongelmiin voi tarttua niiden sukupuolittuneisuuden kautta. Aromaa kertoo saaneensa kommentteja, ettei väkivalta ole hyväksyttävää ilman hyvää syytä. Valitettavasti riittäväksi syyksi katsotaan usein se, että »katoit mun muijaa».

Oikeistovihreästä punavihreäksi

Politiikkaan Juuso Aromaa heräsi ympäristökysymysten kautta. Lukiolaisen ajatteluun vaikutti myös »patakokoomuslainen» yhteiskuntaopin opettaja, ja nuori mies kuvaileekin olleensa »jonkinlainen oikeistovihreä».

»Armeijan jälkeen varastohommissa tuli tämä punavihreyden punainen puoli ja työntekijöiden oikeudet. Sitä katteli, kun porukkaa tuli vuokrafirmojen kautta, ja ne saattoivat lähteä samana päivänä, kun pomo sanoi, ettei sua enää tarvita.»

Lukiossa syttyi innostus myös teatteriin. Kun itsenäisyyspäivän juhlaan piti tehdä näytelmä itsenäisyydestä, kirjoitti Aromaa työryhmälle tarinan, jossa eri valtiot esitettiin saippuasarjan hahmoina. Itselleen käsikirjoittaja varasi Neuvostoliiton roolin.

»Juhlaan piti olla tulossa arvokkaita sotaveteraaneja, mutta ei tullut, sillä lavalla laulettiin Kansainvälistä ja heiluteltiin sirppiä ja vasaraa.»

Muiden hommien lisääntyessä näytteleminen vähenee, mutta ensi vuonna mies haluaisi yhdistää harrastuksen työhön Juhani Ahon Rautatie-näytelmän kautta. Näytelmä tullaan esittämään Hyvinkään rautatiemuseon pihapiirissä rautateiden 150-vuotisjuhlan kunniaksi.

Feminismiä liikennesuunnitteluun

Helsingin seudun lähiliikenteessä konduktöörinä työskentelevä Aromaa näkee tarvetta feminismille joukkoliikenteen suunnittelussa. Kaksi kolmasosaa käyttäjistä on naisia, mutta liikennepolitiikkaa ei nähdä tasa-arvoasiana. Käyttäjämäärät kasvaisivat ja liikenne muuttuisi ympäristöystävällisemmäksi, jos miehetkin saataisiin joukkoliikenteen piiriin. Hänestä asiaan tarvitaan feministinäkökulmaa.

F-sana tulee palkitun feministin suusta vaivatta. Hänelle se tarkoittaa sukupuolten ja seksuaali-identiteettien eri muotojen tasa-arvoa. Yliopiston väliin jättäneelle duunarille feminismi ei kumpua teorioista vaan käytännön asioista kuten juuri joukkoliikenteestä ja katuväkivallasta.

»Se on työtä, jota tarvitaan jatkuvasti. Tasa-arvoon liittyviä kysymyksiä on aina eivätkä ne ole heti ratkaistavissa. Feminismi ei ole niin kuin sosialidemokraattinen puolue, joka muuttuu turhaksi, kun sosiaalidemokratia saavutetaan.»

Puhelahjat oikeassa käytössä

Juuso Aromaan kanssa Vasemmistonuorissa työskentelevä kuvailee varapuheenjohtajaa »hyvän tyypin ruumiillistumaksi». Puhelahjat, luovuus ja ennakkoluuloton asenne silottavat tietä politiikassa. Kommentoija muistelee erityisesti rehellistä ja positiivista palautetta, jota Juusolta on saanut.

Työkaveri VR:llä puolestaan tuntee punavihreän konduktöörin terävänä heikompien puolustajana. Kaikkia »poliitikkotyyppi» ei tietysti miellytä. »Juuso pistää kärkkäitä vastaheittoja, kun tulee sellaisia arkisia taukohuonekeskusteluja kuin somalipummit tai ’kreikkalaiset kuppaajat’. Syrjäytyneitä ja narkomaaneja dissataan myös paljon. Se, että käyttäytyy hivenen omituisesti tai haisee pahalle, koska ei ole kotia ja ei voi käydä suihkussa, ei vielä riitä syyksi heittää junasta pihalle. Juuso on siis se, joka uskaltaa sanoa ääneen, ettei hyväksy ihmisten luokittelua ’arvokkaisiin’ ja ’arvottomiin’.»

Juuso Aromaa -fakta

– syntynyt Helsingissä 1986

– asuu Hyvinkäällä

– työskentelee VR:llä lähiliikenteen konduktöörinä

– haastatteluhetkellä Vasemmistonuorten varapuheenjohtaja, Hyvinkään seudun vasemmistonuorten pj sekä Etelä-Suomen vasemmistonuorten piiritoimikunnan jäsen

JULKAISTU LIBEROSSA 26.3.2012

Hyvinkään seudun Vasemmistonuoret: Vasemmistonuorten XXVII liittokokous Hyvinkäälle

Hyvinkää on 45000 asukkaan tiivis pikkukaupunki Salpausselällä, Pohjois-Uudellamaalla. Kaupunki sijaitsee pääradan varrella Hämeenlinnan ja Helsingin puolivälissä, ja sen itäpuolella kulkee E12-moottoritie ja etelässä Hangonväylä. Radanvarsikaupunkiin on loistavat kulkuyhteydet ympäri maata.

 

Hyvinkään seudun Vasemmistonuoret vaatii Vasemmistonuoret ry:n toukokuussa 2013 järjestettävän liittokokouksen omalle paikkakunnalleen. Yli 200 Vasemmistonuorta keräävän kokouksen ruokailu- ja majoitustilana voidaan käyttää Aseman koulua, joka sijaitsee rautatieaseman vieressä. Itse kokouspaikkana toimisi Hyvinkääsali, noin 450 metrin päässä majoitustiloista. Kokous- ja majoitustilojen välittömässä läheisyydessä sijaitsevat käytännössä kaikki palvelut, joita reipas nuori vasemmistolainen liittokokoustaja saattaa tarvita.

 

Iltajuhlat järjestettäisiin perinteikkäällä Järjestötalolla, joka ei sekään ole kuin noin kilometrin päässä majoituskoululta. Järkältä löytyy hyvät ja monikäyttöiset tilat isommankin illanvieton tarpeisiin. Mielenosoitusmarssi leveällä pääkadullamme herättää varmasti paikallisen median huomion ja kaupunkilaisten kiinnostuksen paljon tehokkaammin kuin suuremmissa pitäjissä.

 

Vuosi 2013 on tulevien asuntomessujen vuoksi tärkeä profiilinnosto Hyvinkäälle. Hyvinkään seudun Vasemmistonuoret vaatii, että myös nuorison näkyminen kaupunkitilassa sallitaan ja aktiivisesti huomioidaan asuntomessuvuonna. Vasemmistonuorten liittokokus elävöittää kaupunkia yhden viikonlopun ajan ja todistaa, että Hyvinkäällä nuorisoon suhtaudutaan vakavasti.

 

”Paikallisosastomme on tehnyt aktiivista ja hyvää työtä punavihreän aatteen edistämiseksi jo useamman vuoden. Olemme toiminnallamme todistaneet, että pystymme omalta osaltamme olemaan järjestämässä liittokokouksen kaltaista mittavaa ponnistusta. Toivommekin avointa ja suopeaa asennetta Hyvinkään kaupungilta ja Vasemmistonuorten hallitukselta hakemukseemme,” sanoo Hyvinkään seudun Vasemmistonuorten puheenjohtaja Henri Turkia.

 

Hyvinkään seudun Vasemmistonuoret piti vuosikokouksensa lauantaina 24.3. Hyvinkään kaupungintalolla. Puheenjohtajaksi valittiin Henri Turkia (21), varapuheenjohtajaksi Emma Heimonen (24), hallitukseen valittiin Juuso Aromaa, Atte Rämö, Ella Kämäräinen, Maiju Aho, Juuso Räihä ja Kaisa Malinen, joista kaksi viimeistä varajäseniksi.

 

Lisätietoja:

 

Henri Turkia

puheenjohtaja

0445168282

turkia.henri@gmail.com

Paavo Arhinmäki Hyvinkään Pääkirjastolla 13.1.

Vasemmiston presidenttiehdokas, Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki saapui Hyvinkään Pääkirjastolle reilu viikko ennen vaalipäivää. Arhinmäen puheenaiheina olivat mm. eriarvoistumisen lisääntyminen ja luokkayhteiskunta. Hänen kanssaan keskusteli Keravan kaupunginvaltuutettu Pia Lohikoski. Kirjaston luentosali oli reunojaan myöten täynnä, arviolta paikalle saapui 80-90 kuulijaa. Lisäksi Hyvinkään seudun Vasemmistonuoret striimasivat tämän tilaisuuden Bambuserin kautta, tavoittaen parhaimmillaan 85 seuraajaa ja yhteensä 162. Alla olevasta linkistä on tilaisuus kokonaisuudessaan katsottavana:

http://bambuser.com/channel/Viisivarvas/broadcast/2282663

Lopussa kuullaan myös yleisön kysymyksiä.